Esko Valtaoja oli ennustanut aamun Hesarille ruokatrendejä. Hän uskoi, että geeniruoka on tuleva trendi, koska sillä saadaan ruoka riittämään kaikille. Minä kyllä epäilen, että sillä pikemminkin viedään leipä kolmannen maailman perheviljelijöiden suusta, tehdään maista agrobisnesjäteistä riippuvaisia sekä uhataan alkuperäislajien olemassaoloa. Tehotuotanto on Valtaojan mukaan laskeva trendi, siihen minäkin uskon.

Me kanat luimme epäluuloisina Atrian Nyt tiedät mistä kana tulee -kampanjailmoitusta sunnuntain Hesarin etusivulta. Etenkin me vanhat, jotain historiasta muistavat kanat epäilemme nimittäin, että tavoitteena on broilerikysymyksen lopullinen ratkaisu pelkällä eufemismi-terapialla. A-nelosen kokoisessa tilassa kylki kyljessä toisen lajitoverin kanssa, painonsa hajoittamilla lonkilla kituva broileri on päätetty nimenvaihdolla muuttaa lastenkirjojen kesänurmella tepastelevaksi kanamuoriksi.
Tehokasvattamot, joita häijyt eläinaktivistit ovat kutsuneet lintukeskitysleireiksikin, on päätetty nimetä Perhetiloiksi, joiden kauniita kuvia voi käydä katselemassa netissä suikalerasiasta löytyvän koodin perusteella.

Koska en eettisistä syistä osta broileri-lajitoveria edes kana-nimisenä, kävin googlaamassa suoraan Atrian sivuilla. Kuvat olivat tosiaan kauniita. En käynyt läpi kaikkia, mutta googlaamiltani perhetiloilta en sattunut löytämään kuvia itse "kanoista" eikä niiden elinoloista enkä mitään tietoja siitä, kuinka monta neliösenttiä kullekin on varattu tilaa. Yhdessä mainittiin kasvatettavan "54 000 linnun eriä", toisessa puhutaan 50 000 linnusta, joten kuvittakin jotain voi kuvitella.
Tunnuksena näyttää olevan "Hyvä ruoka PAREMPI MIELI". Ja puhuva versaalikorostus ei ole pahantahtoisen bloggaajakanan, vaan mainostoimiston.

Samalla linjalla siis sen kanssa, että tehokanaloiden munat on nimetty "maalaismuniksi" erotukseksi vapaiden ja luomukanojen munista.
Me kaupunkilaiskanat mietimme, pitävätkö ne kuluttajia ihan kananaivoina!

Syökää kaalia!

ehdotamme me kanat. Kotimaista keräkaalia saa nyt jopa alle 10 sentin kilohintaan! Jos ette keksi, mitä kaaleista tekisitte, ostakaa/lainatkaa kirjastosta Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali.
Selailin Kirjamessuilla melkoisen joukon keittokirjoja, mutta tämän oli ihan omaa luokkaansa. Paljon tietoa kaaleista, niiden historiasta ja kasvatuksesta sekä ravintotietoutta ja kiinnostavia reseptejä. Hakemistokin on onnistunut: reseptejä voi hakea sekä kaalien että ruokalajien perusteella. Kirjan kaaliröstejä on kokeiltu, kurttukaalin lehdistä tehdyt kääryleet ovat listalla sen jälkeen, kun viimeisin keräkaali on syöty.
Tein siitä perinteistä kaalipiirakkaa, laitoin hiivataikinakuoreen kevyesti ruskistettua, hauduteltua kaalia, soijalla ja meiramilla maustettua. Siirappia vain kuoren voiteluveteen. Resepti ei ollut kirjasta, josta kyllä löytyy mm. lihaisa hapankaalipiirakka ja venäläinen sieni-kaalipiirakka, mutta tämä tehtiin kasvissyöjävierasta ajatellen.

Kuva ei taida olla oikein houkutteleva. Maalaismyllyn luomutäysjyvävehnäjauhoista tuli sementihtävä väri. Keltaiset, gluteiinittomat leivänpuolikkaat + hammastikku kuvattiin vakuuttamaan ystävätär siitä, että tästä reseptistä saa 5 cm:n korkuisen leivän, jos käyttää tarpeeksi pientä vuokaa.