WP_000284-normal.jpg

Tämä vuolukivipata on minusta ensinnäkin kaunis, kirjavanmustaa Savonrannan vuolukiveä, paljon kauniimpaa kuin Juuan tasaisen harmaa. Pata on koristus pöydässäkin.

Mutta erityisen ihastunut olen sen työkykyyn ja monipuolisuuteen. Etenkin sen jälkeen kun aloin leipoa pataleipää. Maalla minulla oli valurauta- ja savipadat ja sähköuuni, kaupungissa kaasu-uuni, jonka saa lämpömittarin ja vahtimisen avulla myös toimimaan kohtuullisesti. Mutta tämä vuolukivipata nosti toiminnan ihan uudelle tasolle!

Laitan padan kylmään uuniin ja kun mittari näyttää oikeaa lämpötilaa, nostan leivän leivinpaperilla pataan ja padan kannen kiinni. Puolen tunnin päästä on aika nostaa leipä vartiksi padan kannelle vielä saamaan väriä. Mutta koska vuolukivi varaa niin hyvin lämpöä, padassa kypsyy sivutuotteena vaikka mitä. Kun otan leivän pois, laitan padan sisään esimerkiksi puurojyviä, kaalia, papuja tai herneitä tai vaikka lihoja. Suljen uunin vartin jälkeen, kun otan leivän kannelta pois, mutta pata jatkaa hauduttamista ja pitää lämpimän hyvinkin pari-kolme tuntia.

Kun googlasin sen firman nimellä, jolta pata on aikoinaan ostettu, huomasin ettei sitä enää ole. Tämä ei siis ole mainontaa. Korkeintaan mainostaa kaasun säästöä, mikä on paikallaan näinäkin aikoina. Ja vaivan ja ajan säästöä.