Sadepäivänä oli pidettävä tauko mustikanpoiminnassa ja viihdytin itseäni lukemalla blogeja kuten Hyvinkään Veistä.

Saan vähän apua henkilökohtaiseen ongelmaani tuosta Linus Torvaldsin todistuksesta suomalaiseen kulttuuriin kuuluvasta kiroilusta.Tai ainakin yhden lisäselityksen. Etenkin erilaisten laitteiden kuten tietokoneen tai hipaisukännykän kanssa asiointi kuopsuttaa nimittäin sanavarastostani esiin em. kulttuurituotteita. Tytär on kieltänyt sellaiset ehdottomasti, jos lapsia on paikalla.

Mutta viimeksikin kun Kanamarja veljineen oli täällä mummolassa, mummon kuultiin sanovan jonkin laitteen kimpussa sydämistyneesti että ”voi hitto!!!” Tyttäreltä tuli heti pyyhkeitä ja selitin nolostuneena, että ”se vain jotenkin pääsi multa”. Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun naapurihuoneesta, jossa Kanamarja leikki, kuului että ”voi hitto!”.  – Sellaisia sanoja ei sitten yhtään käytetä, huusi tytär vastaan. – Se vaan pääsi multa, selitti Kanamarja.

Nopeaoppisuus on perua hänen äidiltään. Kun tämä oli pieni ja kerran yritin välttää riitaa, joka olisi seurannut jyrkästä ”eistä” johonkin vaatimukseen, keksin ovelasti sanoa, että ”pannaan harkintaan”. Kun sitten illalla komensin, että nyt lelut pois ja pesulle ja nukkumaan, tytär vastasi sovittelevasti, että ”pannaan harkintaan”.

Lähden huomenna tapaamaan näitä nopeaoppisia ja yritän pitää suuni ns. soukemmalla.