Haluaisinko halvemman ja tehokkaamman mokkulan? Ja 100 minuuttia lisää puheaikaa, 100 ilmaista tekstiviestiä ja uuden puhelimen? Kuukausittainen lasku nousisi 2 euroa? Noo – jaa – mikseipä…
Puhelin on kovasti markkinoitua mallia, joka ei ole myynyt tarpeeksi maailmalla. Myyjä vakuuttaa, että hyvä puhelin, kamerakin parempi kuin entisessäni ja ihan varmasti opin käyttämään puhelinta. Pitää vain oppia liu´uttamaan. Ei saa painaa, sanoo myyjä, kun liu´utus ei onnistu ja näyttää mallia. No ok. Otan paketin.

Kun pääsen seuraavana päivänä maalle, puhelin on mykkä. Olen kauhuissani – joko se hajosi? Onneksi minulla on vanha kakkospuhelin, josta soitan tyttärelle. Häneltä kuulen, että näitten älypuhelimien latausväli on älyttömän lyhyt.  Puhelimesta, johon laitettiin korkkaamaton akku edellispäivänä, virta oli loppu. Puhelin alkaa toimia, kun saan laturin seinään. Jotenkin tulevat mieleen ne kännyköiden alkuajan akut, joita piti vaihtaa...
Kun puhelin soi, yritän liu`uttaa vastaus-painiketta esiin, mutta ei liu´u. Ovatkohan sormet hikiset vai muuten kosteat? Pyyhin niitä nenäliinaan ankarasti ja lopulta liu´utus onnistuu. Soittaa tuttu nuori mies ja juttelen ihan sujuvasti. Puhelun loputtua taidan pimentyneeltä ruudulta koskettaa jotain väärää kohtaa, koska nuoren miehen tiedoista tulee ikoni puhelimen etusivulle. Kauhistus, luulevat vielä, että olen jokin puumanainen! Lopulta saan ikonin häipymään, mutta niin häipyvät myös nuoren miehen osoitetiedot puhelinluettelosta. Miten puhelinluetteloon saadaan lisättyä uusi tieto? En keksi eikä manuaalikaan auta.

Liu´utus on jatkossakin vaikeaa, joka kerta puhelimen soidessa vastaa-painikkeen liu´utus näkyviin vaatii pitkää epätoivoista yritystä.
Kun käyn kaupungissa, junan välikössä rattaissa on noin puolitoistavuotias nuori mies, joka selailee äitinsä älypuhelinta tottuneesti ja taitavasti, liu´uttelee ja painelee erilaisia toimintoja esiin. Kysyisinkö häneltä neuvoa? Mutta ymmärtäisikö hän kysymystäni? Tai tyttärentyttäreltä, 2 v.? Hänkin hallitsee homman. Äitinsä näyttää, miten pitää toimia: kyllä painaa ensin, mutta lyhyesti ja kevyesti ja sitten liu´uttaa. Vai niin. Innostun haukkumaan puhelinta muutenkin. Siinä sivussa on näppäimiä, joita tulee vahingossa painaneeksi, kun kiskoo laitetta perstaskustaan, sanon.  Tytär kaivaa oman puhelimensa esiin ja näyttää: minun pitää hankkia puhelimeen suojus, joka suojaa sivunäppäimiä. Ja ruudun eteen toinen suojus, joka estää sitä naarmuuntumasta. Siis näitä ongelmia ei voitu ottaa huomioon itse laitteessa?

Tajuan olevani jälleen tuotekehittelyn koekaniini.  Tulee mieleen ensimmäinen läppärini, josta näytänkin kirjoittaneeni.
Mutta elämä on taistelua, etenkin mummoelämä tekniikan ihmemaailmassa.