Kirjamessuilla oli sunnuntaina melkoinen tungos! Ajattelin mennä kuuntelemaan Taanilan tunnille sitä emeritusprofessori Esko Salmista, joka haikaili valkoista näkökulmaa vuoden 1918 tapahtumiin, mutta niin teki moni muukin. Meitä jäi kymmeniä oven ulkopuolelle. Suunnistin sen sijaan naapurisaliin, jossa Eija Wager ja Umajja Abu Hanna kertoivat omista kansallisuusidentiteeteistään. 27 vuotta Suomessa asunut Umajja on hankkimassa ottolasta Etelä-Afrikasta ja sosiaalityöntekijä oli kysynyt häneltä, kuinka hän aikoo kasvattaa lapsesta suomalaisen. Hm. Mitenhän minä tein sen? Lähinnä niin, että lapsi kasvoi Suomessa ja yritin pitää huolta lapsen tarpeista samaan tapaan kuin luultavasti kaikkien maiden äidit - menetelmä on vapaasti käytettävissä.

Iltapäivällä onnistuin pääsemään Taanilan tunnille kuuntelemaan Pirkko Kanervoa ja Heikki Ylikangasta. Kanervon Italia ja Suomen talvisota kuulosti haetulta yhdistelmältä, mutta olikin kaikkea muuta! Ylikankaan teemoista jäi erityisesti mietityttämään 1600-luvun talouden stagnaation eli jähmettymisen vertaaminen sekä 1990-lukuun että nykyaikaan. 1600 luvulla omaisuudet menivät uusjakoon, tuloerot kärjistyivät ja seurasi taloudellinen pysähtyneisyys, näivettyneisyys, kun ihmisten enemmistön ostovoima hävisi. Sama tapahtui meillä pari vuosikymmentä sitten, kun "saksalaista rahaa jaettiin ilman vakuuksia" kuten Taanila sanoi ja mm. sen seurauksena syntyi lama. Yleisöstä joku muistutti, että sama kahtiajaon meininki on meneillään nytkin - mitähän siitä seuraa? Ylikangas oli samaa mieltä ja näki vaikeuksia edessä. Eilisessä Hesarin Sunnuntai-debatissa oli samansuuntainen juttu. Isojakaan palkankorotuksia ei tri Heikki Niemeläisen mukaan pitäisi pelätä, koska ostovoiman kasvattamisen kautta koko talous vertyy, verotulot kasvavat, julkinen talous kohenee ja meidän tulevien vanhusten hoito pystytään järjestämään.

Niin että Katainen ja Vanhanen - luettehan blogiani - antakaa ihmeessä niitä valtion velan maksuun aiottuja rahoja tehyläisille! En haluaisi, että taas menisi alta asunto, jonka ostoon sain velkaa 70%:n vakuuksilla! Muuten: kun iltapäivällä yritin ostaa Ylikankaan kirjan Södikan tiskiltä, se oli myyty loppuun.

Muusta ohjelmasta kiinnosti erityisesti Helvi Hämäläisen Raakileet-romaani, joka hylättiin vuonna 1950 ja on nyt toimitettu ja julkaistu. Se kuulosti vähän oudolta ja omanlaiseltaan - niin kuin Hämäläisen romaanit yleensäkin. Hämäläisestä olisi niin paljon sanomista, että teen sen toisen kerran, ettei tule liian pitkää juttua.