Entinen avomies kyläili täällä viikon verran. Käymme toisissamme pari kolme kertaa vuodessa, välimatkaa on nelisensataa kilometriä. Soittelemme viikottain. Ne ongelmat, jotka veivät meidät eri osoitteisiin asumaan, eivät äidy viikossa kestämättömälle tasolle. Mutta tiettyä helpotusta omaan elämäntapaan palaamisesta kyllä tuntee.

Sofi Oksanen ja aviomies: ei yhteistä kotia! ällisteli toinen iltapäivälehdistä  jokin aika sitten. Se huvitti minua ja ystävätärtä. Hän ja hänen elämänsä mies asuvat virallisesti eri paikkakunnilla, käytännössä enimmäkseen ystävättären omakotitalossa, isolla, runsaasti pitkästymiseltä suojelevia hommia tarjoavalla tontilla. Kun jompikumpi tarvitsee omaa rauhaa, mies matkustaa kotikaupunkiinsa.

Meillä on myös tuttava, joka ei virallisen avioliiton solmittuaankaan muuttanut miehen kotipaikkakunnalle eikä mieskään vaimonsa kotipaikkakunnalle. Pariskunnalla on kyllä yhteinen kesämökki, jossa ollaan paljon.

Entinen kouluni aikoo tehdä kaikista ylioppilaistaan matrikkelin ja lähetti minullekin kolmattakymmentä kysymystä. Pitäisi kertoa mm. puolison tiedot ja avio/avoliiton solmimisvuosi. Hm. Minkähän katsoisin "solmimiseksi" - annanko verottajan päättää? Ja päättymisvuosikin täytyy laittaa lankettiin.
Äitini ammattia
koskeva kysymys veti samoin mietteliääksi. Niitä oli useita elämän mittaan. Isälläkin oli kaksi, samoin minulla. Mallikelpoisella matrikkeliväellä on kai ammatteja ja liittoja vain yksi ja pysyvä. 
Sama tietysti, mitä paperiin laittaa tai jättää laittamatta, jälki-istuntoa ei tule.

Kun googlasin matrikkeli-sanalla ja huomasin, että oppilaitosmatrikkeleita tekee pääasiassa svenskatalande bättre folk. Viimeisin suomenkielinen oppilaitosmatrikkeli näyttää päättyneen jonnekin 60-luvulle.
60-luvulla
tapahtui siis jotain. Ystävättären kanssa huomasimme tuntevamme itsemme sen jonkin perillisiksi.

Toisineläjien määrä näyttää joka tapauksessa lisääntyvän - vaikka vielä toistaiseksi tunnetuista toisineläjistä saa myyviä lööppejä.