Hesarissa Heikkinen kysyi pimeän ajan vaihtoehtoja Thaimaan matkoille ja kirkaslampuille.
Täältä pesee, perussynkeän suomalaisen vinkki:

Matkustetaan julkisilla Paasikiven patsaalle, Sanomatalosta voi kävellä.
Luetaan patsaan jalustan teksti: viisaus alkaa tosiasioitten tunnustamisesta. Mietitään sitä.
Tällä pimeällä niemellä on maailmansivu ollut tällaista. Esi-isät kirjoittivat joskus viikinkiajalla - luultavasti - runonkin päivän päästöstä, kallioon vangitusta auringosta ja sen vapauttamisesta. Siellä se taas on, mutta tulee ennen pitkää ulos.
 
Jos noudattaa ohjetta kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat, niin siinä sitä on kirkaslampun vaihtoehtoa meikäläiselle.

Ei sentään, ei antauduta,

pitäähän sitä jotain yrittää. Tänään kävi ystäväperhe kylässä, syötiin, avattiin viinipullo, poltettiin kynttilää ja suunniteltiin maailmaan edes pieniä parannuksia. Kuukin näytti nousseen, täysikuu, hetken oli oikein kirkas.

Eilen kävelin kirkkaassa auringonpaisteessa Vanhankaupungin koskelle ja katselin, miten kalamiehet lipposivat siikaa. Siian kutu on tulossa kuulemma joskus viikon sisällä, mutta kala asettuu kutupaikoille jo ajoissa. Vantaanjoen siiassa ei ole edes rakkoloisiota.
Eräs nainen innostui lippoamisesta ja kertoivat hänelle, että Virosta saisi edullisesti näitä pitkävartisia lippoja. Nainen kertoi ottaneensa Suur-Saimaan nuottamiehilta siikoja, jotka nämä aikoivat rakkoloision takia heittää pois. Mutta ei sitten kuitenkaan pystynyt syömään pakastamiaan kaloja. Tuttu kalakokki sanoi, että pah, kun panee kunnon suolan, siioista voi talven mittaan tehdä laatikkoa, jossa lihan murumaisuus ei häiritse.

Pieniä asioita, valopilkkuja kuitenkin.