Petri Tammisen Mitä onni on -kirjaa on kehuttu. Tammisen  mukaan onni on pyöreä.

Minunkin mielestäni, pyöreämpää sanaa saa etsiä. Se on pyöreä, hyvinnoussut, kiiltelevän kullanruskea, abstraktiksi sanaksi aineellistunut Kakku Kieriväinen. Muistikuvani tästä minulle tärkeästä sadusta ovat aika hämäriä. Mutta muistelen, että kakun elämä oli jatkuvasti uhattuna, himokkaat syöjät ajoivat sitä takaa. Ilman muuta se halusi kieriä pakoon!  Jännittävä juttu oli sukua rikosfilmien takaa-ajokohtauksille, ensimmäinen kokemukseni aiheesta.
Mitenhän kakulle kävi? En muista, mutta eihän lapselle tarkoitettu juttu voi päättyä siihen, että sankari saatiin kiinni ja hotkaistiin!

Toinen onni -assosiaatio: jokin nunna lauloi 70-luvulla onnea etsivästä miehestä, josta kerrottiin, että maasta maahan kiersi hän ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.
Tahaton lipsaus vai tahallinen vihje?

Seppo Puttosen Kirjakerho- ohjelman - Radio Peilissä aamulla - jälkeen tekee mieli lukea Tammisen kirja. Suomen Kuvalehdessä Anu Kantola kirjoittaa muuten kiinnostavasti masennuksesta, yhdestä onnen esteestä.