Maaliskuun puolivälissä silmänurkat alkoivat punoittaa ja kirvellä. Otin aurinkolasit käyttöön ja aloin käyttää silmälääkärin pari vuotta sitten kuiviin silmiin kirjoittamia tippoja. Ei tuntunut auttavan.
Ehkä se oli sittenkin tulehdus. Terveyskeskuslääkäri voisi kirjoittaa tippoja. Soitin terveyskeskukseen huhtikuun alussa. Minulle tarjottiin omalääkärin aikaa toukokuun lopulta. En ottanut.

Ihan sama missä terveyskeskus sijaitsee, kun sieltä ei löydy aikoja. Terveydenhuollon rahat tuntuvat menevän jonnekin ihan muualle kuin terveyskeskusten kehittämiseen.

Ydinvoimaloita tulee lisää, toisen voimalan ydinjätteen loppusijoituksesta ei ole mitään tietoa. Ei sen niin väliä. Ei paljon muunkaan, mitä  tapahtuu myöhemmin, siis sen jälkeen kun seuraavien vaalien kampanjarahoituksesta on sovittu.

Säkeiden siivin

Uussuomalainen ystävätär pyysi apua eläketilaisuuteen tarkoitetun runon löytämiseen.
Työaikana erilaisten värssyjen etsiminen kuului minulle, mutta käytin itse mieluummin mietelmiä. Tosin niitäkään en enää muista. Joten turvauduin nyt runojen kanssa googleen ja nettiin. Kopioin muutaman runon, joiden ajattelin sopivan ystävättären tyyliin.

Monella sivustolla tarjottiin Heli Laaksosen runoa, mutta epäilen, että Rauman murre ei ystävättäreltä ihan puhtaasti suju.
Sen sijaan tunnistin runosta viimeaikaisia mielialojani:
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ko mää olen tottunu juur näi.


Tai ainakin tekisi mieli sanoa. Kun maailma tuntuu menevän aina vaan hullumpaan suuntaan, ihan erilaiseen ko mää olen tottunu ajattelemaan, että sen pitäisi mennä. Emmää jaks.