Nyt on paras aika vuodesta!  Ilma on raikas, ei ole enää liian kuumaa. Maisema alkaa hehkua mielivärejäni, viljankeltaista, sänkipellon okraa, pihlajanmarjan ja krassin tulista punaa.

Piha ja metsä ovat täynnä kaikenlaisia luontoäidin tarjoomuksia. Vaikka ymmärränkin, että sienet ja marjat "eivät mätäne metsiimme", vaan niillä on oma tarkoituksensa sukunsa jatkajina, niin ei niitä kaikkia raaski jättää sinne yksipuolisesti vain niihin hommiin.
Kiirettä pitää. Mehumaija kihisee tuolla taustalla sisuksissaan pihlajanmarjoja, huusholli haisee kuivatuilta tateilta ja puolukkaämpäri odottaa käsittelyään.

Ja nyt sitten oikeastaan pitäisi palata kaupunkiin! Kokoukset ja kurssit ja sensellaiset käynnistyvät. Käyn hakemassa hiukan alustavaa citysiedätystä ja kokoustan alkuviikosta pari kertaa kaupungissa. Sitten palaan kiireenvilkkaa tänne maalle tunnustelemaan siedätyksen tuloksia.