Ikälukema kasvaa joka vuosi, mutta jos en varsinaisesti mieti asiaa, niin jossain takaraivossa on vakaumus, että olen 39.
Sen ikäinen ihminen antaa joskus julkisissa vaistomaisesti paikan vanhalle ihmiselle, vaikka paikalla olisi nuorempiakin kuin minä = 39 + neljännesvuosisata.
Sitä on meillä suvussa. Äitikin kertoi joskus kahdeksankymppisenä, että oli yrittänyt auttaa ostoskeskuksessa "vanhaa mummoa", joka oli kuitenkin suuttunut ja alkanut huutaa. Pitää ehkä varoa.

39-vuotias pesee viimeiset matot, niittää rannasta kaislaa, soutaa katiskan karille puolen kilometrin päähän ja kärrää liiteriin halkoja. Illalla neljännesvuosisadan vanhempi ihmettelee, miten ihmeessä kaikkia lihaksia ja niveliä särkee niin, ettei kivutonta nukkuma-asentoa tunnu löytyvän.
Mutta sinä iltana kelpaa itselleen: on suorittanut.  Toisin kuin esimerkiksi tänään, kun on lähinnä vain viereksinyt uusiutumattomia luonnonvaroja kuluttamassa. Takaraivo tietää, että ken ei tee työtä, hänen ei pidä myöskään syömän - oli sitten eläkkeellä tai ei.

Eroottinen silmä valpastuu vasta,  kun tielle osuu harmaapää, jolla on kokemuksen tuomasta viisaudesta kertova ilme. Mutta kaikkein mielenkiintoisimmat ja hauskimmat keskustelut on viime vuosina käyty itseä neljännesvuosisata nuorempien miesten kanssa. Tietysti, sanoo ystävätär, nehän ovat meidän sukupolven naisten kasvattamia.