- Toisille on, toisille ei,  vastaa 100-vuotias Hertta Honkavaara aamun Hesarissa toimittajan kysymykseen, onko hyvä, että ihmiset elävät pidempään.
Kansantaloudelle ilmeisesti ei. Toisaalla lehdessä Marjut Lindberg kirjoittaa sairaaksi tutkitusta kansasta, siitä että erilaiset suositusrajat - kolesterolin, verenpaineen jne. - laskevat kaiken aikaa, potentiaalista riskiä lääkitään ja terveysmenot kasvavat.  Hän haluaa siksi keskustelua siitä, mitä lääkkeitä korvataan ja rahoitetaanko ensisijaisesti riskien minimointia vai sairauksien hoitoa, kun rahat eivät riitä molempiin.

Kun toistaiseksi kuolemanpelko ei ahdista, asiaan voisi ottaa aika yksioikoisen kannan. Mutta iän karttuessa voi tietysti tulla toisenlaisiin ajatuksiin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että itselle vähempikin kuin sata vuotta riittäisi.
En syö mitään lääkkeitä; kun lääkäri uhkasi statiineilla, en mennyt enää seuraavalle vastaanotolle. Kevytjuustot eivät maistu hyviltä ja kevytjukurtit, -smetanat ja -kermaviilit ovat laktoosittomia ja niissä vastenmielisen imelä sivumaku. Isäni kuoli saappaat jalassa infarktiin ja luulen, että se olisi hyvä tapa lähteä. Kevyttuotteita syövä sisar, joka on alan ihmisiä, sanoo että rasvaisilla tuotteilla pääsee nopeammin huonompaan kuntoon, mutta ei välttämättä saa nopeaa lähtöä.
Rappujen nousu on alkanut hengästyttää, niin että pitäisiköhän...
 
Riittävästi aineksia syyllisyydentuntoihin alle 67-vuotias eläkeläinen saa kyllä jo kuuntelemalla, kun asiantuntijat toistelevat, että työurien pidentäminen eläkeikää korottamalla on ainoa keino pitää Suomen pää pinnan yläpuolella. Koska en ole asiantuntija, olen ihmetellyt, mihin ajatus perustuu nykytilanteessa. Kun yli 300 000 ihmisen työura on katkennut työttömyyteen, lomautettuja on yli 80 000, nuorisotyöttömyys on noussut päälle 20 prosentin ja oppilaitoksista ennakoidan valmistuvan keväällä iso joukko nuoria työttömiksi.  

Hesarin yliössä eilen Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jaakko Kiander ja Heikki Taimio kirjoittivat valtiovarainministeriön kestävyyslaskelmasta, jossa myöskään ei  oikein esitetä muita keinoja.
Takertuminen eläkeikään tuntuu nurikuriselta tilanteessa, jossa yksityisen sektorin ei uskota kasvavan ja julkista sektoria halutaan karsia. Herää kysymys, miksi työvoiman tarjontaa halutaan tällaisessa tilanteessa lisätä. Yhtälö on mahdoton, he kirjoittivat ja muistuttivat, ettei eläkeiän nostolla luoda yhtään uutta työpaikkaa. Jotain muuta pitäisi keksiä. Ja myös pohtia, miten kaikenikäisille voitaisiin tarjota mahdollisuuksia olla työelämässä edes osa-aikaisesti, he esittivät.

Vähän helpotti tämä asiantuntijamielipide.