Ystävätär on jo kauan vaahdonnut vanhojen kapinaliikkeen perustamisesta. Muistaakseni se alkoi siitä Osku Pajamäen kirjasta, jossa suuria ikäluokkia syytettiin ahneiksi lusmuiksi, jotka sotkivat maailman rojuillaan, saivat asuntonsa puoli-ilmaiseksi inflaation ansiosta ja veivät toistaiseksi jatkuvilla työsuhteillaan työpaikat nuoremmilta. Silloin ystävätär puhui vanhojen ihmisten kapinaliikkeestä. Mutta sen  jälkeen, mitä hän päätteli Anna Kontulan meistä tasa-arvoäideistä kirjoittaneen - siis päätteli kirjaa lukematta - hän on puhunut vanhojen naisten kapinaliikkeestä.

Minä kyllä myönnän kaiken. Kaikenlaista rojua on kertynyt vaivaksi asti, inflaation ansiosta pääsin yksiöstä kaksioon, kaksiosta kolmioon ja kolmiosta neliöön, joka sitten meni kyllä Ahon hallituksen rahapolitiikan seurauksena. Mutta senkin jälkeen minulla oli toistaiseksi jatkuva työsuhde,  jonka varassa selvisimme.
Ja tyttärestäni yritin kasvattaa hyvää jätkää, ensimmäiseksi kesähatuksikin ostin rattaissa istuvalle puolustuskyvyttömälle lapselle pitkälippaisen lippiksen, joka suojasi naamaa auringolta.
Sisar yritti korjata asiaa ja virkkasi tytölle prinsessahatun, mutta hyväksi jätkäksi tytärtä silti parikymmentä vuotta myöhemmin yhdessä  haastattelussa kuvattiin.

Ystävyyden säilyttämiseksi lupauduin kuitenkin marssimaan kapinaliikkeen riveissä Ainoissani - ne ovat mainiot marssijalkineet, jos on nivelrikkoa jalkapöydän nivelissä.
Kerroin ystävättärelle, että olimme ostaneet Nestorin kanssa paikallisilta markkinoilta Reinot ja Ainot ja julistautuneet siten vanhuksiksi tavalla, joka teki asian selväksi kaikille näköetäisyydellä oleville.
Ystävätär nauroi kolkosti. Enkö tiennyt, että Reinot ja Ainot olivat varsinaisia nuorison trendijalkineita? Rokkibändit rokkaavat Reinoissa esiintymislavalla ja nuoret reissunaiset polkevat  21-vaihdepyöriään Ainoilla.
- Niitäkään ne ei jätä meille! ystävätär  sanoi synkällä paatoksella, jossa aistin vaivoin pidäteltyä raivoa.