Eettisen timantin ostin Tuija Markonsalon näyttelystä, joka jo sinänsä oli päivän pelastaja.

Timanttini on lähes aito, aidon näköiskuva rintanapissa. Se on eettinen, sillä kukaan ei ole kuollut sen takia, sitä ei ole hiottu mistään veritimantista. Se lisää myös yhdenvertaisuutta. Köyhä, itse omat timanttinsa ostava tyttökin voi siis saada parhaan ystävän kahdella eurolla. Ja rikas taas voi osoittaa huumorintajuaan ym. ajattelunsa notkeutta kantamalla sitä.
Se on hauska kannanotto mahtipontisia tosikkotimantteja vastaan. Harmi, että en pääse karnevalisoimaan niitä Linnaan. Siltä varalta, että kutsu vielä tulee, kuljeskelen kuuloetäisyydellä postiluukusta ykkösissäni ja timantti ryntäässä. (Joo, flunssapiikki otettiin eilen)



Henk.koht.-Finlandiani


Tarja Halonen kertoo huomenna, kenelle menee tämän vuoden Finlandia-
palkinto. Moni arvailee, että palkinnon saisi Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Jää nähtäväksi, mutta miksei, kirja ansaitsisi kyllä sen. Luin kirjan alkukesästä ja pidin sitä koskettavana, hiottuna tarinana, jossa on myös tiettyä ajankohtaisuutta.

Koska haluan listautua merkittäviä päätöksiä itsenäisesti tekevien henkilöiden joukkoon, jaan henkilökohtaisen Finlandiani jo tänään. Se menee Juha Seppälän Mr. Smithille.  Viime vuosisadan alun Kannas näyttäytyy siinä jonkinlaisena etiäisenä tulevasta markkinaliberalismin maailmasta. Kirjassa on kohtia, jotka tuikkaavat kuin puukonpisto sisuksiin.

Lause-Finlandiani

Ulla-Lena Lundbergin Jään ensimmäinen lause on varmaan sekä kauneudessaan että sisällössään
täydellisimpiä, mitä kirjallisuudesta löytyy: Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä.

Itse asiassa em. kolme ehdokasta ovatkin ainoat, jotka olen lukenut, mutta jatkan silti finlandioiden luovutusta.

Hiukset pystyssä-Finlandiani

Tieto-Finlandian sai mielenkiintoiselta kuulostava juttu, Taloussanomien toimittaja Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut.

Ehdokaslistallahan oli myös Björn Wahlroosin Markkinat ja demokratia, mitä jotkut kovasti ihmettelivät. Wahlroos on kertonut Ayn Randin vaikuttaneen keskeisesti ajatteluunsa. 
Heidän sielunkumppaneistaan oli hiuksianostattava ohjelma Ylen ykkösellä perjantaina. Siinä kerrotaan todellisesta korruptiosta; siitä miten Amerikoissa on päädytty siihen, että kaikki on kaupan ja molempien valtapuolueiden politiikkaa hallitsevat samat miljardöörit.
Mitä isot edellä, sitä meillä pienet perässä punaisissa pöksyissään. Hiuksia nostattaa, kun ajattelee tulevien sukupolvien kohtaloa, jos kauhuskenaario etenee meillekin, joten Hiukset pystyssä -Finlandiani siis  Ayn Randin seuraamisesta.