Hyvä ruoka on oikeastaan samanlaista kuin hyvä vaate tai muu esine: kunnollinen perusidea ja vain vähän yksityiskohtia. Talonpoikaisruoka kaikissa maissa on sellaista. Käsitykseni poikkeaa siis aika lailla siitä, mitä nämä huippukokit nykyisin tekevät: taiteellisen kastikepeilin päällä pikkuruisia ruokaveistoksia, joiden ainesluettelo on sitäkin pidempi. Mummo sanoi, että ruualla ei saa leikkiä, mutta huippukokeilla ei ehkä ollut samanlaisia mummoja kuin minulla.

Ruoka-aineiden kehumissarjassa kehun nyt punajuuren. Punajuuri on kaunis sekä malliltaan että väriltään - näöllähän on merkitystä. Kaunein suomalainen perinneruoka on rosolli, tummanpunaisen, oranssin ja vihreän yhdistelmä valkoisella täydennettynä saa poskiontelot vettymään. Punajuuressa on sitä paitsi antioksidantteja. Ja ennen kaikkea: punajuuri maistuu hyvältä ja on monipuolinen käyttää. Ostan ison pussin punajuuria ja rosollin/joulun jälkeen ovat vuorossa muut punajuurimieliruokani kuten:

Punajuuripasta: sipuli, kaksi punajuurta, tomaattisosetta 2-3 rkl, kasvislientä, valkosipulia, timjamia. Pilkottu sipuli kuullotetaan öljyssä, punajuuret raastetaan ja paistetaan hetken aikaa, lisätään tomaattisosetta, ja kun se on hetken aikaa ollut pannussa, lisätään kasvisliemi, valkosipulimurska ja timjami. Keitellään, kunnes punajuuri on pehmeää ja kastike sakeaa, ei liian vetistä. Kaadetaan keitetyn pastan päälle ja lopuksi murustellaan päälle sinihomejuustoa.

Punajuurisosekeitto: kaksi punajuurta, peruna, porkkana, sipuli, pieni pala tuoretta inkivääriä, pari valkosipulin kynttä, kasvislientä. Sipuli kuullotetaan kattilassa öljyssä, samoin paloiteltu valkosipuli ja raastettu inkivääri. Punajuuret, peruna ja porkkana kuutioidaan reiluhkoiksi paloiksi joukkoon. Päälle kaadetaan sen verran vettä, että peittyvät ja laitetaan vastaava määrä kasvisliemijauhetta tms. Keitellään kunnes porkkanat ovat pehmeitä - punajuurista ei oikein pehmeitä saa. Huristellaan sauvalla soseeksi, lisätään tarvittaessa vettä.

Ourslerin äänteleviä malummoja

Tony Ourslerin näyttely, jolla Galleria Forsblom juhlii 30-vuotisiaan, on vaikuttava! On kolmiulotteisille, pyöreämuotoisille kappaleille videoituja näkymiä ja ääntä; jossakin mentiin päin galaksia tai kurkistettiin mustaan aukkoon, joissakin taas liikehti vääntyneitä mollamaijamaisia silmiä ja huulia, vähän Anette Messagerin maailman mieleentuovia ruumiillisia kuvia, joita säesti puuroutunut ääntely. Kauppakadun tungos tai pikkujoulukokkarit tulivat mieleen ( ei, en ottanut liikaa!). Monet kuulemma tuntevat lievää pahoinvointia niin Ourslerin kuin Messagerinkin töiden edessä. Minulla taitaa olla vähän gargantuamainen taidemaku, kun minusta ne ovat mahtavia! Tulisivatpa kotikaupungin vanhat tytöt pian näyttelykierrokselleen, kokisivat molemmat näyttelyt, Messager on 27.1. asti Oursler 6.1.