Vaikka on perjantai ja 13. päivä ja se on toisella puolella Eurooppaa?
Toivottavasti - puiden lehdet kyllä ovat toisen värisiä kuin tässä syksyisessä kuvassa ja ehkä
Vitošan huipulla on vielä lunta.

Ensimmäisen kerran vuori ilmestyi ikkunanäkymääni joskus runsaat 45 vuotta sitten. Olin tullut Sofiaan loppusyksystä ja päivät olivat pitkään sumuisia. Ikkunasta näkyi kosteuden tummuttamia kerrostaloja. Yhtenä päivänä oli kirkasta - ja hyvänen aika, ikkunani taakse oli kohonnut lumihuippuinen vuori!
Vitoša hallitsee yleensäkin näkymiä kaupungissa ja loikoo sen takana kuin jättimäinen vahtikoira vartoimassa kaupunkia. Aamuisin on jännittävä seurata ikkunasta auringon vaellusta vuoren ruskeassa, poimuisessa turkissa.

Olen käynyt talvella opettamassa lumienkelien tekoa vuorella ja keväällä patikoinut katsomaan vuoripuroja ja putousta; noussut juuri lehtensä saaneesta pyökkimetsiköstä ylemmäs niin että puulajit vaihtuvat, lehtipuut käyvät paljaiksi ja lopulta edessä on mäntyä.
Tällä kertaa vuori jää katselun varaan, mutta toivottavasti saan kävellä
Rodopien kukkivilla kedoilla.
Jotkut hurmioituvat merestä, mutta minusta vuorten katseleminen on mahtavinta.