Näin kun lupiinit ovat tulossa kukkaan, olen mietiskellyt kysymystä laajemminkin. Mikä on vieraslajin kriteeri. Meneekö jossain ajallinen raja?
Onko kuusi, tämä suomalaisen selluteollisuuden pitkäkuitunen herkku, vieraslaji? Se tuli mannerjään vetäydyttyä vasta koivun ja männyn perässä.
Tai pysytelläkseni edelleen kasveissa, näissä harmittomammissa luomakunnan edustajissa:  entä muinaistulokkaat, joita rautakauden ihminen kuljetti mukanaan? Nimikin jo sanoo, että ovat muualta tulleita vieraslajeja. Pölkkyruoho, hullukaali, tummatulitukka, huopakeltano, jänönapila - pitäisikö parturoida pois?

Ainakin ratakrassi, tämä liikenneväyläkasvi, on maahanmuuttaja.
Sitä ajattelin esittää, kun Helsinki jokunen vuosi sitten haki tunnuskasvia ja tunnuseläintä - en silloin tiennyt, että ratakrassikin oli tullut Turkuun ennen Helsinkiä. Jäi lähettämättä kortti, johon olin kirjoittanut:
Tunnuseläin: homo economicus, vaikuttanut seudun luontoon enemmän kuin mikään muu laji.
Tunnuskasvi: ratakrassi, viestii Helsingistä paikkana, jonne kaikki tiet vievät ja tuovat.

Vieraslaji Helsinginniemellähän kyllä on tuo ensimmäinenkin, muualta tuotu. Ulvilasta ja kauempaakin.

Miten vieraskasvien ja erilaisten eläinkunnan edustajien tuloa ja leviämistä olisi siis säänneltävä? Vai annetaanko kaikkien kukkien kukkia niin kuin aina ennenkin on tapahtunut?

Mietiskelee yksi, joka noudattaa eräänlaista keskitietä: pihallaan kukittaa pääasiassa maatiaisia, vaalii perinteisiä rikkakasveja kuten jauhosavikkaa kasvimaallaan, mutta monien eläinkunnan edustajien suhteen on avaramielisempi.