Kimppakämpällämme oli väkeä, asukkaiden tuttavia ja tuttavan tuttavia - siis joskus noin 40 vuotta sitten. Keskustelu aaltosi ja jossain vaiheessa puhuttiin kustannustoiminnasta ja julkaisemisen kriteereistä - jollakulla oli kai ollut ikäviä kokemuksia.
- Kaikki kirjoitetut tekstit pitäisi julkaista, sanoi poika, jota en tuntenut.
Syntyi hiljaisuus, sitten naurua ja sitten tosikoin sanoi: sehän on ihan älytön ajatus.
- Sehän on illan älykkäin ajatus, todellista demokratiaa, minä innostuin.

Tämä on yksi niistä hetkistä, joka jälkeen päin palautuu elävästi mieleen. Ja on selvää, miksi se palautuu mieleen täällä netissä sohloillessa, täällähän tämä kaikkien julkaisuoikeus on toteutunut.

Viime aikoina keskustelu näyttää aallonneen siitä, miten verkko- ja digijulkaiseminen vaikuttaa ns.  painettuun sanaan ja muuhun perinteiseen viestintään. Digirunoudesta kertovan  jutun kommentissa aamun Hesarissa Mervi Kantokorpi on huolestunut siitä, miten voi kattavasti seurata ja arvioida nykyrunoutta, jota ilmestyy perinteisen julkaisutavan lisäksi ns. tarvepainatuksina ja digirunona.
Jos jatkaisin neljänkymmenen vuoden takaista ajatustani, niin kysyisin: tarvitseekokaan? Vapauden valtakunnassa jokainen seuraa ja arvioi, sen minkä seuraa ja arvioi ja missä arvioi.
Aika on kyllä jonkin verran koetellut demokratiakäsitystäni ja itsekin luen mielelläni itseäni viisaampien arvioita maailman asioista. Sekä netistä - jonne Kantokorpi sijoittaisi digirunouden arvioinnin - että painettuna.

Toisaalla lehdessä kerrotaan uusista viestivälineistä, sähköisistä kirjanlukijoista, puhelimista, jotka ovat tietokoneita ja litteistä tietokoneista, jotka ovat melkein kuin paperiliuska vain. HP-johtajan mielestä yksi laite ei riitä.
Jos ajatus ei lennä ja leviä, niin ei se ainakaan kanavista ja laitteista ole kiinni nykyisinkään.
Tunnen itseni happamaksi harpuksi, kun mieleen nousee Lauri Viidan mies, joka puhui viittä kieltä, mutta josta Viidan oli kysyttävä: Entä onko hänellä asiaa?
Tässä kohtaa on pakko katsoa peiliin. Ja näkemänsä jälkeen todeta, että sama oikeus on tietysti muillakin.