Kun olin kaksi viikkoa pois, kliivia oli alkanut tunkea  lehtitupsun välistä kukkavarsiyritelmää, josta kurkistaa jo pikkuruisia kukkanaaman alkuja,  punertavia ja ruttuisia kuin vastasyntyneen. Emokliivian juurelta poistin kuukausi sitten kaksi poikasta omiin ruukkuihinsa. Myös kaksi kaktusta on pullauttanut nupun alkuja. Ja ettei kiinanruusussakin olisi ihan pieni nuppu. Kiinanruusu kukkisi yleensä kesällä, jolloin olen kaupungista pois,  jos lapset ehtisivät käydä kastelemassa useammin. Kliiviat ja kiinanruusu ovat äitivainaan kukkia, jotka otin hoitooni - ei eläviä yksilöitä raaski heittää pois. Osa omia kukkia on tehnyt niille tilaa kokemalla huomaavaisesti luonnollisen kuoleman. Kaikki kymmenien vuosien ikäiset saintpauliatkin kuin yhteisestä päätöksestä. Tyttären  köynnösparsa  on aika huonossa kunnossa, mutta apostolin miekat täyttävät kohta koko huushollin. Siis nekin hoitoon ottamiani. Omia vanhoja kukkiahan ei ole jäljellä kuin pari kolme - pahaa mieltäänkö ne ovat kuolleet!