Messukeskuksen Kirja-, Musiikki-, Ruoka- ja Viinimessut & Art Forum-tapahtumassa käyneistä oli 28 % Finnexpon mukaan sitä mieltä, että tapahtuma oli parempi kuin viime vuonna. Haluan vetää tästä sen johtopäätöksen, että 72 % oli kanssani samaa mieltä, että viimevuotinen tapahtuma oli parempi.

Messukeskuksen alaa oli lisätty  15 000 neliöllä, kokonaisuudessaan ala on nyt 58 000 neliömetriä eli 5,8 hehtaaria,  lyhyemmin sanottuna liikaa. Hallitsemattoman paljon. Uuvuttava kokemus.
Ennen voi saada jonkinlaisen yleiskäsityksen Kirja- ja Ruokamessujen tarjonnasta, etenkin kun ruokamessuilu tapahtui käytävän toisella puolella. Nyt Art Forum oli toisella puolella ja kaikki muu samassa  valtaisassa hehtaarihallissa.

Ennen pystyi kävelemään koko tarjonnan läpi, joten jokainen näytteilleasettaja voi toivoa jonkinnäköistä huomiota ohikävelijöiltä. Nyt pitää valita mammuttitarjonnasta jotain ja yrittää suunnistaa paikalle kartan kanssa, silmä kartassa. Ja ainakin yksi päivä menee jatkuvassa eksyksissä olemiseen.
Minä harhailin siellä neljä päivää ja olin enimmäkseen eksyksissä, tosin minulta puuttuu päästä se pala, jossa muilla sijaitsee ns. suuntavaisto. Ennätykseni oli 20 minuuttia yhden ständin etsinnässä.

Musiikki ei kiinnosta ja ArtForumissa en käynyt - lähettääkseni sen viestin, ettei kaikkea pidä tunkea samaan sumppuun. Viininkin jätin väliin. Ja kirjamessuillakin ehtii eksyksissä olon ohella kokemaan neljän päivän aikana niin paljon, etten yritäkään raportoida.
 
Virolaisen näköisiä

Päätin kuitenkin mm. ottaa selvää, miltä näyttävät pari ihmistä, jotka tunnen vain netistä, puhelimesta tai radiosta.
Kääntäjä Jouko Vanhasen kuvittelin pitkänhuiskeaksi farkkumieheksi, vähän samannäköiseksi kuin kääntämänsä Jaan Kaplinski, mutta Vanhanen olikin robusti pukumies, kylläkin yhtä suoran ja omaperäisen oloinen ja sympaattinen kuin kuvittelinkin.

Politiikkaradion aamussa olin katsomassa, miltä näyttää suosikkitoimittajani Sakari Sirkkanen. Olen vaikuttunut Sirkkasen tietomäärästä ja työteliäisyydestä, mutta myös hänen ystävällisestä ja korrektista, muttei silti hampaattomasta tavastaan kohdella vieraitaan. Kuvittelin miehen lähinnä Toomas Hendrik Ilveksen näköiseksi (pyöreät posket ja rusetti), mutta hän näyttikin siltä, millaiseksi olin kuvitellut Vanhasen (Viro minullakin teemamaana). Ja Sirkkanen tosiaan antoi nytkin tilaa vierailleen eikä pyrkinyt tuomaan itseään esiin. 

Huuliveikot Markus Leikolan ja Jussi Lähteen olen nähnytkin aikaisemmin, ja oli nautinto seurata heidän talk showtaan. Sen seurauksena varasin kirjastosta Timo J. Tuikan Kekkosen takapiru - Kaarlo Hillilän uskomaton elämä -kirjan. Viime vuosinakin on joitakuita kutsuttu "presidentintekijöiksi", mutta Hillilä se ilmeisesti vasta presidentintekijä oli.

Don Rosan tilaisuuteen tai presidenttipaneeliin en mennyt ja sain kaikissa valisemissani tilaisuuksissa istumapaikan.
Pieni on paitsi kaunista, myös mukavaa.