Hesarin jutussa Kiltit tytöt pakenevat paskaduuneista kerrotaan minusta. Paitsi että en ole paennut,  olen juuri niitä kilttejä, jotka uupuvat yrittäessään tunnollisesti tehdä kaiken vaaditun ja auttaa muita.
Enkä edes ole missään duuneissa, vaan teen kaikkea ihan muuten vain.

Lokakuu oli erityisen paha ja sanoin itselleni, että marraskuun olen "eläkkeellä", koska olen eläkkeellä.
Kun illalla kävin uupuneena nukkumaan oikoluettuani ja korjailtuani kahdeksan tuntia tekstiä hyvälle ystävälle, puhelin soi ja herätti minut. Apuani tarvittiin.
Minä kannatan kaikkia hyviä asioita ja autan periaatteessa, jos voin. Mutta kun kaikki on koko ajan häveyksissä ja minun pitää tarkistaa asioita, koska en ole varma, muistanko oikein, mikään ei enää suju niin nopeasti kuin nuorempana. Pitäisikö panna puhelin kiinni ja sanoa, että se ja tietokone ovat rikki? Vai sanoa joskus, että nyt en ehdi?
Teen sen heti kun olen kirjoittanut ja lähetellyt muutamia tarjouspyyntöjä - olen nimittäin luvannut.