Tällaista flunssaa en ole ennen kokenut. Maattuani kuusi päivää kuumeessa keuhkot rohisten soitin seitsemäntenä aamuna lääkärin kotiin. Sairaanhoitajasisaren usutuksesta ja terveyspalveluiden neuvonnasta saamastani numerosta. Oli pyhäpäivä ja olo oli aika vetämätön.

Nuori lääkäri laukkuineen saapui paikalle parissa tunnissa. Laukussa oli  erilaisia laitteita, mm. sellainen, jolla CRP analysoitiin saman tien. Lääkärillä oli aikaa sen verran kuin tarvittiin ja sain häneltä reseptien lisäksi vähän voimakkaammat antibiootit ensimmäiseksi vuorokaudeksi. Suuri helpotus - olinkin miettinyt, kenet kehtaisin hälyttää apteekkiasioille pyhäpäivänä, kun tytärkin asuu 50 kilometrin päässä.

Kysymys oli tietysti yksityisestä palvelusta. Periaatteessa kannatan julkisia palveluja - periaatteessa,  mutta myös tulojeni vuoksi.
Lasku palvelusta tuli jo, enkä pidä sitä  kohtuuttomana tuossa tilanteessa ja kertaluotoisena. Samaa luokkaa kuin virolainen kylpyläloma - jätän sen väliin, etenkin kun en muutenkaan ollut suunnitellut sellaista. 
Kela maksoi laskustani runsaat 20 %, mielestäni aika paljon, mutta tervetullutta. Paitsi keuhkoissa kolotusta oli ilmeisesti kuitenkin myös siinä paikassa, jossa omatunto sijaitsee. Piti unessakin selittellä, miten annoin Kela siirtää kauttani rahoja yksityiselle puolelle. Jäi epäselväksi, miten puolustauduin, mutta toivottavasti kerroin, että olen jo kymmenen vuoden ajan säästänyt Kelan rahoja, kun en aikoinani suostunut lääkärin ehdotukseen siitä, että alkaisin syödä statiineja.

Kotikäynti oli minulle ensimmäinen, mutta muistelen, että lapsuudessani kunnanlääkäri teki kotikäyntejä, jos joku oli vuodepotilaana. Nyt kunnassa, josta muisto on, ei ole enää lääkäriäkään, tosin kuntaakaan ei ole. Kuntaliitoksen jälkeen se on osa kaupunkia, jonka keskustassa tasokasta palvelua löytyy, siis runsaan 40 kilometrin päässä. Julkista liikennettä syrjäkylältä ei kaupunkiin ole, ei "kunnan" terveyskeskukseenkaan, jonne ajoittain tulee lääkäri kaupungista.

Ajokortittoman paratiisi

Ajokortittomana on hankala elää muualla kuin Helsingissä.
Sitten kun päätin itse vähän puolikuntoisena lähteä kaupoille ja kirjastoon, ei tarvinnut muuta kuin asettautua kotini eteen Joukoa odottamaan.  Jouko on liikennelaitoksen pikkubussi, joka päiväsaikaan kiertelee niillä sivukaduilla, joilla isommat bussit eivät. Lähes kotiovelta pääsee kaupoille, kirjastoon, terveyskeskukseenkin. Eikä tarvitse raahata nivelrikkoisilla käsillään ostos- ja kirjakassejaan edes muutaman sadan metrin matkaa isomman bussin pysäkiltä.
Huomenna liikennelaitos järjestää kulkuneuvoissa asiakastiedustelun, täytyypä käydä kehumassa.