Sain ilmoituksen kirjatusta kirjeestä.  Se piti hakea kirkonkylän asiamiespostista.
Viimeinenkin bussien vakiovuoro on lopetettu tänä kesänä. Yksikään mökin nurkalla lähes tunnin välein jyristävistä busseista ei pysähdy tässä. Ymmärrän kyllä, kallista polttoainetta ja vähän asiakkaita, kaikkihan ajavat omalla autolla. Ajakoot siis ne loputkin kortin ja hankkikoot auton. Tai kai nyt jossain päin pitäjää on taksikin?

Olen ollut naapurin hyvätahtoisuuden varassa ja hän on hyväntahtoinen. Siksi en oikein kehtaa pyytää apua, mutta onneksi hänellä oli asiaa apteekkiin.
Asiamiesposti-kaupan ainoa myyjä etsii kovasti kirjettäni, mutta ei löydä. Kaupan kassalle kertyy jonoa, hän palvelee välillä siellä ja palaa taas etsimään, laatikoista ja netin kautta.  Ilmoituksen tunnusnumero on vähän epäselvä. Päätämme hoidella muita asioita välillä.
Kun palaamme, kaupassa on toinenkin myyjä ja myös postipisteessä on jonoa. Kirjettä ei edelleenkään löydy. Ilmoituksen numero on arvattu oikein, mutta tiedot netissäkin ovat puutteelliset. Eikä kirjettä löydy. Myyjä ehdottaa, että ottaisin yhteyttä postinlajitteluun ja antaa puhelinnumeron. En paheksu menettelyä, sillä kaupan puolellakin on jonoa ja myyminen on sentään kaupan päätehtävä. Mutta kysyn silti, eikö hän voisi hoitaa asian;  lisään, että olen autoton ihminen syrjäkyliltä ja saan ajatuksen: ehkä voisin kirjoittaa valtakirjan postinjakajalle. Niin tehtiin. Tänään kirje oli laatikossa.

Kirje oli ulkomaalaiselta ystävättäreltä, joka on alkanut lähettää kirjeitään kirjattuina, kun minäkin olen alkanut tehdä omieni kanssa niin. Kirjeeni löysivät huonosti perille ja kun naapuri sitten kerran toi hänelle yhtä kirjettäni, syykin selvisi. Kerrostaloasukkailla on hänen maassaan kyllä lukittavat postilaatiko alakerrassa, mutta kun alaovea on ruvettu useammin pitämään lukossa, postinkantaja on ruvennut työntämään sellaisina päivinä koko porraskäytävän postin oven ali. Kauhistuttavaa!
Olen kertonut, ettei hänen tarvitse kuitenkaan minulle lähettää postia kirjattuna. Suomalainen postihan on luotettava!

Suomalaisella ystävättärellä - jolle jutun  kerroin -  on kokemuksia oman lomapaikkakuntansa asiamiespostista. Hakemuskirjeeseen piti saada päivän postileima ja hän ajoi kukkakauppa-postiin. Sieltä ei kylläkään löytynyt leimasinta, mutta myyjä keksi kirjoittaa päiväyksen käsin. Toivottavasti toimii.

Opetus: onneton järjestelmäkin voi toimia, jos on sen palveluksessa on nokkelia ihmisiä. Mutta senkö varaan pitää laskea? Tekisi mieli taas sanoa, että muistan kyllä, mitä meillä oli ennen. Autottakin pärjäsi ja postin hoitivat ammatti-ihmiset.