Linné-juhlavuonna luin Maatiainen -lehdestä Linnén kukkaiskellosta - alkuperäistä linkkiä en löydä, mutta aiheesta tässä. Jossain Ruotsissa olivat rakentaneetkin kukkaympyröitä ja Maatiaisessa annettiin tarkat tiedot eri kellonaikoihin avautuvista ja sulkeutuvista lajeista. Kiehtova ajatus: mennä vain pihalle ja katsoa kukkapuskasta, paljonko kello on!

Lähetin kopion jutusta amerikanserkulle, joka puolestaan lähetti minulle kello kuuden kukka-nimisen kasvin siemeniä. Taimetin ne kaupungissa seuraavana vuonna ja istutin ulos maalle toukokuussa, kun oli oikein lämmintä. Mutta sitten tuli yöpakkanen ja vei harsonkin alta taimet. Tyttärelle jäi muutama taimi sisälle ja pääsin loppukesästä näkemään, että kysymyksessä oli isokokoinen, haarova kasvi. Berliinissä  löysin kukkakaupassa samannäköisen kukan siemeniä ja ostin. Ja totta, Mirabilis jalapasta käytetään näköjään myös nimeä kello neljän kukka. Oli kellonaika sitten kumpi hyvänsä, siemenet ovat lopulta nousseet nyt sateiden jälkeen taimelle. Netistä luin kuitenkin, että kasvi on prinsessanherkkä perenna, jonka mukulat pitäisi nostaa syksyllä ylös. Ehkä tyydyn siihen kelloon, joka on helokissa ja peltokehäkukassa, ne nousevat joka vuosi itsekseen eivätkä vaadi hyysäämistä.

Juhannukseksi täydessä kukassa
Pihan kukkaiskalenteri on ainakin tänä vuonna ajassa. Juhannusruusuista on vasta yksi pensas alkanut avata nuppuja ja juhannuspioneista  (tunnistettu juuri Peltola-Koivun kirjasta) vasta aurinkoisimmalla paikalla oleva on avannut ensimmäiset kirpeänkarmiinit tupsunsa. Juhannuksena pääsee siis todennäköisesti ihailemaan kumpiakin nimikkokasveja upeimmillaan.
Mammavainaa kutsui kulleroa juhannuskukaksi. Nykyisin luonnonvaraista ei enää seudulla ole, mutta ostokullero kukkii.
 
Kuuaurinkoruoho
Muutama vuosi sitten ajoin bussilla kohti Pärnua ja tienpientareet olivat kilometrikaupalla aivan sini-keltaisenaan jostain kukasta, jonka päättelin keto-orvokiksi. Kun tietyö pani bussi pysähtymään, näinkin että kysymyksessä oli jokin maitikka. Pärnussa menin kaupungin uuteen hienoon kirjastoon, jossa minut opastettiin ystävällisesti ylimmän kerroksen käsikirjastoon. Siellä löytyi kukalle nimi ja tieto, että kansan suussa se on jaanilill, juhannuskukka ja kuupäevrohi, kuuaurinkoruoho, jota kauniimpaa kukannimeä saa hakea! Suomessa tätä lehtomaitikkaa  kasvaa  mm. Ahvenanmaalla, jossa sitä kutsutaan nimellä svenskaflaggan.