Lappeenranta juhlii näköjään tällä viikolla 360-vuotisjuhliaan. Tehdäänköhän jotain historiallista niin kuin 300-vuotisjuhlissa?
Silloin nimittäin lanseerattiin uusi herkku: tötteröjäätelö. Siinä oli alla oli sellainen vaaleanruskea suppilomainen juttu - oli kuulemma tehty liimasta, pitäisi varoa puraisemasta, kertoi pihan tietotoimisto. Sen suppilon päälle kioskintäti pyöräytti jäätepallon.
Koko Lappeenranta halusi tietysti maistaa tätä uutuuskeksintöä ja jono Valtakadun  ja Kauppakadun kulmassa olleella tötterökioskilla oli mahtava.

Serkku,19, sanoi minulle,6, että jos hakisin hänelle tötterön, saisin itselleni toisen. No tietysti! Jonotin aikani helteessä ja sain jäätelöt. Lipaisin oman jäätelöpalloni nopeasti ja heitin tietysti sen liimasta tehdyn tötterön pois.  Koska oli helle, myös serkun pallo alkoi matkalla valua. Olisi voinut valua vaikka sotkemaan vaatteeni, ellen olisi harjoittanut kielelläni ennaltaehkäisevää toimintaa.
Kun pääsin kotiin Kievarinkadulle, serkku nosti metelin: olin selvästi nuollut jäätelön reunaa, hän ei sellaista jäätelöä söisi! Minä söin siis sen toisenkin, muttei se maistunut enää yhtä hyvältä kuin ensimmäinen.

Häviän tässä huomenna puoleksitoista viikoksi koneen ääreltä, sillä lähden Helsinkiin valmistautumaan Raivolan ja Pietarin matkaan. Ensi viikolla serkku ja minä, kolme muuta serkusta ja tyttäreni suuntaamme juurillemme. Raivolassa ei meistä kukaan muu kuin em. vanhin serkku ole koskaan käynytkään. Serkku oli 9-vuotias evakkoon lähtiessään.

Raivolassa jäätelöä myi venäläinen mies kärryistään ja huuteli että marozhii, marozhii! kertoi äiti. Ehkä syömme Raivolassa jäätelöt. Saatan tarjota serkulle nuolaisemattoman jäätelön.