Oikeastaan ei ole kovinkaan paljon isoja asioita, jotka kannattaisi saada päätökseen. Pienempiä kyllä, etenkin, jos niiden loppuun saattamisesta esimerkiksi saa palkkansa. Ja epämiellyttäviä asioita; sellaisia, joista  haluaa päästä lopullisesti eroon. Mutta isojen ja mukavasti haastavien asioiden kannattaa antaa olla ikuisesti kesken. Esimerkkeinä nyt vaikka maailman parantaminen, elämä ja ihmissuhteet. Sekä koti.

Mieleni syöksähti näihin filosofisiin syövereihin, kun pistäydyin Helsingissä asioimassa, makasin sängylläni ja tuijotin makuuhuoneen pitkää seinää, joka on aivan tyhjä. Nurkassa makaa rulla täsmälleen oikean väristä ruokotapettia runsaan 20 vuoden takaa, sen vieressä muutama metri lattian reunalistaa. Ruokotapetilla voisi tapiseerata osan seinää. Ylimääräisen reunalistan voisi kiinnittää seinälle, jolloin siihen voisi puolestaan  kiinnittää grafiikkaa, pieniä tarpeellisia esineitä, mitä vain.  Tai seinälle voisi maalata myös samanlaisia kiekuroita kuin yhdessä Taidehallin Huomenta Afrikka -näyttelyn työssä.
Olen asunut tässä paikassa vasta viisi vuotta, joten en ole ehtinyt vielä päättää. Kannattaa harkita vielä, on tavoitetta elämässä, kun homma on kesken.

Näin em. näyttelyn ja pari muuta ystävättären kanssa. Sen jälkeen lähdimme keittämään ja syömään hänen kotiinsa, vanhaan omakotitaloon, jonka suurta luonnonmukaisehkoa tonttia saartaa espoolaisten ökyomakotitalojen laivasto. Kiinteistönvälittäjät ja ohikulkijat pudottelevat hellyttäviä lappusia hänen postilaatikkoonsa. Täti ei ilmiselvästi saa pikkutaloaan ja tonttiaan samaan kuntoon kuin naapurinsa. Hänen pitäisi ymmärtää ilahtua tarjouksista, hänhän voisi siirtyä täysin valmiiseen, helppoon kerrostaloasuntoon, jossa saisi vain olla.

Vanha omakotitalo, jos mikä on ikuisesti kesken oleva projekti. Kuten tämäkin, jossa tätä kirjoittelen. Helteen kuivattamalla pihalla ja kasvimaallakin pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta nyt ei onnistu. Kättä ja itse asiassa koko ylävartalon toista puolta  pakottaa ankarasti. Astuin toissa viikolla naulaan ja kävin Helsingissä hakemassa jäykkäkouristusrokotuksen tehosteen.

Kasvaakohan filosofiani "välttämättämyydestä hyve"-pohjalta? Ehkä sitäkin voi liioitella.