Vävyn kotona syötiin aina jouluisin Ellen Svinhufvudin kakkua ja siksi minäkin olen aikaisemmin ostanut sitä Stellasta. Nyt se ei onnistu, kun Stockmann kakutti Stellan, ts. antoi päin naamaa toisen kakun tilauksella ja koko leipomo jouduttiin lopettamaan. Stellaltakaan ei tietysti ollut viisasta politiikkaa laittaa kaikkia munanvalkuaisia samaan koriin. Mutta sympatiani ovat vanhan ystäväni Stellan puolella - aina pienten puolella! En siis solidaarisuussyistä osta Stockmannilta Sans Rivalia (= ei kilpailijaa) - miten ironinen nimi nyt, kun kilpailija on kellistetty!  Teen kakun itse.  Netistä löytyi resepti, joka on oikein helppo, jos ostaa valmiit marenkipohjat. Teen vain kreemin, kerrostan ja koristelen.

Hedelmäkakut olen tehnyt Mummo Ankan menetelmällä: vähän sitä, hiukan enemmän tätä ja melko paljon tuota, silmämitalla kaikkea. Toivottavasti mehevöityvät jouluksi folioissaan.

Olen yrittänyt mietiskellä erilaisia tulkintoja ilmaukselle "vähemmän on enemmän". Määrästä laatuun? Kulinaarisen tulkintani nostan joka tapauksessa joulupöytään.
Entä jouluvieraiden määrän suhteen - se on puolittunut vanhoista ajoista? Voiko nyt siis keskittyä jokaiseen kaksi kertaa niin paljon?

Energiapihi sädekehä
Luin juuri jutun joulun ekologisesta jalanjäljestä ja pääni päälle välähti säihkymään sädekehä (täysin sähkötön)! Ei lahjoja muille kuin nuorisolle, niitäkin vain pari naiseen/mieheen. Ja yksi lahja on kierrätetty ja toinen palvelu. Ei kinkkua, vain seitania ja poroa. Ei sähköllä toimivia jouluvaloja, vain oikeita kynttilöitä. En ole koskaan pitänyt sähkökyntteliköistä enkä omistanut sellaista. Kuusta varten on kyllä sähkökynttilät, ikä n. 30 vuotta, made in DDR - ehkä sähkösyöpömmät kuin jotkin ledvalot, mutta raaka-ainekustannuksissa on säästetty ja ne ovat niin kodikkaan vaatimattoman näköiset.
Mutta auts! Yksi elektroninen laite on hankittava - siitä myöhemmin.