Mitä tarkoittaa palavan kynttilän ilmestyminen facebook-kuvaksi?
Kuka tahansa olisi ymmärtänyt sen heti, minulta vei aikaa.
o
En ole laittanut vuosikausiin kanaa, koska olen änkyrä, joka ei eettisistä syistä halua koskea broileriin.
Alkuvuodesta luin, että munintansa lopettaneita luomukanoja on ilmestynyt myyntiin. Totta - ja poimin luomukanan marketin pakastealtaasta omaan pakkaseeni. Nyt voisin laittaa vuosikymmenten takaisen intialaisen poikaystävän Hardyn kanareseptin, joka ennen oli yksi tunnusruuistani, tuttavapiiriinkin levinnyt.

Kaksi ystävää oli tulossa kylään ja muistelin reseptiä, jota ei ole ylhäällä missään. Kattilan pohjalla kuullotetaan öljyssä sipulia ja valkosipulia. Kun viimeksi - 70-luvun puolessa välissä - laitoimme yhdessä kanaa tärkeälle vierasjoukolle, Hardy antoi minulle partakoneen terän ja kehotti viiltelemään valkosipulinkynsistä paperinohuita liuskoja. Protestoin. Hyvänen aika, kanahan kiehuu liki kolme tuntia, kyllä kynnet siinä ajassa ovat pelkkää mössöä. Hän vaiensi minut laittamalla sormensa huulilleni ja minä siis viiltelin valkosipulin.
Sitten öljyyn laitettiin kiehumaan erilaisia mausteita, lyhyesti kulloistakin tulista sekoitusta voisi kutsua curryksi. Ja viimeksi tomaattisosetta, joka sai kiehua hetken ennen kuin päälle kaadettiin vesi. Sitten kana liemeen kiehumaan. Nesteen piti peittää kana, suolaa maun mukaan ja kana sai kiehua pari kolme tuntia. Kun se syötiin, valkoista leipää kastettiin liemeen.

Resepti on melkein viidenkymmenen vuoden takaa. Opiskelin vuoden ulkomailla, tutustuimme siellä Hardyn kanssa. Kanaa laitettiin usein viikonloppuisin. Viimeksi tapasimme silloin 70-luvun puolessa välissä. Kirjoittelimme kirjeitä senkin jälkeen, mutta vuosien mittaan kirjeenvaihto katkesi.
Muutama vuosi sitten vanhat tuttavat vaihtoivat uudenvuodentervehdyksiä ja minä löysin Hardyn facebook-sivun ja yhteystiedot.
Vaihdoimme kuulumisia. Hardy oli muuttanut toiselle puolelle maailmaa, itse asiassa kaupunkiin, jonka yliopistosta hänen korkeakoulututkinnoistaan toinen oli. Hän ei ollut koulutustaan vastaavassa työssä, teki vielä liki seitsemänkymppisenä kolmivuorotyötä  "in industry", kuten hän kirjoitti.
Häneltä tuli jatkuvasti erilaisia mielenkiintoisia linkkejä isolle joukolle ihmisiä, joista olin yksi. Vastailin laiskasti. Viimeiseen postaukseen joku listalla ollut vastasi kiukkuisesti niin että koko lista näki sen: Tämä on naurettavaa, lopeta tällainen! En muista, mitä postaus koski, jotain vähän newage-henkistä muistaakseni.

Postaukset loppuivat, ajattelin ensin, että hän pitää taukoa. Mutta sitten asia jäi ja yhteydenpito katkesi. Jokin aika sitten avasin kirjanmerkeistä hänen facebook-sivunsa. Henkilökuvan tilalle oli ilmestynyt palava kynttilä.
o
Kana oli oikein hyvää, vakuutti ystäväperhekin. Olisin viillellyt valkosipulinkynnet Hardyn  muistoksi, mutta vanhanajan partakoneen teriä ei ollut - ei  ainakaan lähikaupassa, liekö muuallakaan.