Minä en kauvoja kattele, sano Nikkoo kun kuuman rauran kätehensä otti.

Täsä talosa kun on aina se jumalaton kiirus, sano renki kun saunanlauteilta putos.

Sen siitä saa, kun aina elelle tuppaa, sano Tallinen kun nenänsä palellutti.

Menem minä vaan, vaikka jalkoja perässä kopalla tuatas.


Tässä neljän kärki niistä sananparsista, jotka useimmin kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.
Niistä sirottuu lieventävää huumorin kimallusta mokille, joiden aikaansaamisessa hätähinen ihminen on erityisen joutuisa.