sitten maaliskuussa!

Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa ja pyydän heti anteeksi, että omavaltaisesti kutsun sinua G:ksi. Siihen on hyvä selitys.

Olen ajatellut sinua jo kai kymmeniä vuosia ja yrittänyt enimmäkseen elääkin niin, että sinulle jäisi puhdasta maailmaa. Yritän ahtautua kirkasotsaisen ympäristöihmisen muottiin enkä osta juuri mitään turhaa, vaan elän vaatimattomasti. Varallisuustasonikin tukee tätä ratkaisua.
Pakko on kuitenkin myöntää, että minussa asuu pieni elitisti, joka pompahtaa joskus ulos kuin pellenpää laatikosta, kun näen täydellisen esineen.

Ystävättäreni Leena on esineasiantuntija. Hän on vienyt minuakin pari kertaa kiertokäynnille paikkoihin, joissa voi tavata  joskus täydellisen esineen ja vielä kierrätetyn - siis ympäristöystävällisenkin.  Kaiken lisäksi pikkurahalla.
Yhtenä alkusyksyn päivänä olin yhdessä hänen paikoistaan, Fidan kirpputorilla, katsomassa löytyisikö sieltä laseja rikkomieni tilalle. Ei löytynyt, mutta näin pysähdyttävän upean vanhanajan lakanan! Siinä oli leveä,  uskomattoman taidokas ja todella kaunis käsinvirkattu välipitsi. Oli pakko ostaa. Myyjäkin ihaili kassalla pitsiä ja sanoi, että oikeastaan siitä olisi pitänyt pyytää enemmän. Hän huomasi, että lakanassa oli myös nimikointi. GS.
- No sehän sopii - nyt pitää enää saada lapsenlapsi, jonka nimi alkaa G:llä! minä riemastuin.

Kun samana iltana soitin tyttärelleni, siis äidillesi, hän sanoi, että hänellä on uutinen ja kertoi sinusta. Välittömästi onnittelujen jälkeen minulla olikin antaa neuvo, että sinun pitäisi saada G:llä alkava nimi. Tulevat vanhemmat eivät kyllä - ainakaan heti - ihastuneet ehdotukseeni. Niin että sinusta voi tietysti tulla mikä tahansa muu A:sta Ö:hön.

Mutta tervetuloa joka tapauksessa, ihan minkänimisenä hyvänsä, ensin maailmaan ja sitten kesäksi entiseen hämäläiseen mäkitupaan! Oletkin jo viidettä sukupolvea siellä.

Toivottelee mummosi.

P.S. Pidän muuten profiilistasi - mummosi nenää et ole perinyt!