Olkoon sitten, että Hesari ei sisällöllisesti muutu tabloidisoituessaan, mutta kunnon roskapusseja tabloideista ei saa, vaikka muuta väitetään. Olen alkanut kerätä vanhoja lakana-Hesareita jo ennen joulua, harmi etten jo aikaisemmin.

Vähän sama juttu kuin hehkulamppujen kanssa. Ymmärrän kyllä energiansäästöpointin, mutta entä elohopea? Lastenhuoneita varten tehdään kuulemma silikonivaipalla varustettuja lamppuja. Jos lamppu rikkoutuu, ohjeena on, että sirpaleet kootaan umpinaiseen muovipussiin ja huone tuuletetaan – mitä tämä kaikki siis todistaa? Monien Spiegelin lukijoiden kanssa uskon, että koko direktiivi on lampputehtailijoiden lobbauksen suurvoitto.

Joka tapauksessa kummankin asian kanssa on pakko elää.
Koska ihmisen elämässä on se vaihe, jolloin änkyröinti menneiden aikojen hyvien ratkaisujen perään ylittää toiveikkuuden paremmasta tulevaisuudesta? Myönnän ohittaneeni sen jokin aika sitten.

Kun kuulen nuorten ihmisten kertovan jostain juuri havaitsemastaan uudesta trendistä, jonka tunnen jo 60-luvulta, naurahdan samalla tavalla kuivasti kuin vanhat ihmiset kaikkina aikoina. Ei mitään uutta auringon alla. Ehkä siis myös niitä vanhojen hyvien ratkaisujen kanssa yhtä hyviä ratkaisuja on tulossa jatkossakin, vain vähän erilaisessa ilmiasussa?

Hyvästi yhtenäiskulttuuri – muttei kokonaan

Tabloidi tai ei, Hesari  - tai päivälehti yleensäkin – on asia, joka yhdistää sukupolvia. Tulin ajatelleeksi sitä joulun tienoissa viettäessäni pyhiä nuorison luona.
Jos näkemyksemme maailmasta syntyisi pääosin TV:n kautta, ne saattaisivat olla keskenään kovastikin erinäköisiä. Nuoriso ei näytä katselevan niitä ykkösen uutisia ja ajankohtaisohjelmia, joita minä katselen. Kaikki luemme kuitenkin aamuisin Hesaria.
Suhtaudun tämän havainnon jälkeen ymmärtäväisemmin myös rockin ja popin osuuteen kulttuurisivuilla. Minua ei kiinnosta – ei kyllä juuri muukaan musiikki – mutta monia muita, tosin iästä riippumatta, kiinnostaa, joten nielen asian kevyemmin. Hyvästi yhtenäiskulttuuri – mutta ei ihan kokonaan!

Samanlaisuus - tasa-arvo, erilaisuus - eriarvoisuus?

Suomessa  ajatellaan, että erilaisuutta vastaan pitää taistella, koska erilaisuus luo eriarvoisuutta. Tasa-arvo taas syntyy samanlaisuudesta, kirjoittaa Umayya Abu Hanna Aamun Hesarissa. Juttu on todella ajatuksia herättävä; surullinen kertomus suomalaisesta muukalaiskammosta, jota me itse emme oikeastaan aina edes tunnista.

Luin pari päivää sitten Jan Guilloun Uinuvan uhan. Se oli tarina ruotsalaisen virallisen yhteiskunnan huonosti peitellystä muukalaiskammosta, jolle maailmanmitassa lietsottu terrorismin pelko antaa mainiot mahdollisuudet toteutua jopa oikeuslaitoksessa. Tavallaan aika identtinen juttu Abu Hannan kertomuksen kanssa.

Olen muistellut yhden maahanmuuttajatuttavan sivulauseessa heittämää kommenttia etelän ja pohjoisen eroista. Taidan kysyä häneltä tarkemmin aiheesta ja kirjoittaa siitä myöhemmin.