Hella Wuolijoki on yksi suosikkihenkilöistäni lähihistoriassa - lahjakas, omapäinen, erilaisten myllerrysten jälkeen aina jaloilleen pudonnut ja monta erilaista uraa luonut nainen. Olin tietysti kuuntelemassa, kun Erkki Tuomioja kertoi HW:stä Helsingin Työväenopiston kirjallisuuden 1918-sarjassa. HW ei ollut mukana sisällissotaan liittyvissä tapahtumissa ja oli pasifistina onneton tapahtuneesta, kertoi ET. Mielenkiintoisen näytelmän Wuolijoki kuitenkin ajasta kirjoitti. Laki ja järjestys -näytelmän luettuaan oli helpompi kuvitella senaikaista Helsinkiä. Tuomioja puhui näytelmästä romanttisena näytelmänä, jossa sankaripari oli tämä HW:lle tyypillinen: radikaali nainen ja liberaali/oikeistolainen mies. Näytelmän romanttiset puolet olivat jo minulta unohtuneet ja jäin muutenkin miettimään Tuomiojan luonnehdintaa HW:n miespuolisista sankareista: heikkoja, nahjusmaisia miehiä muut paitsi Hetan Aukusti. Hm. Minun muistooni ne olivat kyllä heikkoja naisten edessä, mutta muuten pikemminkin jonkinlaisia alfauroksia. Ehkä mielikuvaan vaikutti se, että Tauno Palo esitti niin montaa sankareista kotimaisissa filmeissä.

Tuomioja näyttää olevan mukana myös lauantaina vuoden 1918 tapahtumia koskevassa keskustelussa Seppo Rustaniuksen

Uhrit-filmin jälkeen, jota olen menossa katsomaan DocPointin ohjelmistossa. Festivaalin itävaltaiselta tähdeltä Ulrich Seidliltä näen Export-Importin ja Christon Porttejakin pääsen katsomaan.

Demokratia liian arvokasta annettavaksi kansalle…

Suomen Kuvalehdessä Tuomo Lappalainen kirjoittaa otsikolla "Jäsenäänestys sotkee puheenjohtajakuviot" ja kertoo, että Esko Ahosta, Paavo Lipposesta tai Matti Vanhasesta olisi tuskin koskaan tullut puolueidensa puheenjohtajia, jos jäsenäänestystä olisi käytetty. Jatkan ajatusta: ja millainenhan eduskunta meillä mahtaisikaan olla, jos sen valitsisi joku muu kuin kansa!