Tyttärentytär näyttää pieneltä runotytöltä, katselee suurilla silmillään ihmeissään ja mietteliäänä maailmaa valokuvassa tuossa työpöydän vierellä.
Nuoren naisen nimi ilmoitettiin kahden kuukauden kypsässä iässä viranomaisille, vaikka asiaa juhlistetaankin vasta ensi viikonlopulla. Runotytöksi häntä voisi kutsua myös siksi, että kaimoja löytyy sekä kansan- että uudemmasta runoudesta, vaikka nimien valintaperuste olikin, että samoja nimiä oli ennenkin käytetty isän ja äidin suvuissa.

Oikeastaan pisimpään mietitty nimi oli sukunimi. Nuori nainen saa äitinsä sukunimen. Äiti ja isä pitivät omat nimensä naimisiin mentyään. Äidin sukunimi, hämäläisen torpan nimi, on häviämässä; se on enää muutamalla kourallisella ihmisiä. Isän sukunimellä on enemmän kantajia.
Samalla periaattella oli äidinkin nimi valittu aikoinaan. Valitsin lapselle oman nimeni - siihen aikaan valinta oli mahdollinen vain, koska emme olleet naimisissa.

Vävypoika oli kuulemma hyväksynyt nimiratkaisun helposti, epäillyt vain, että nyt anoppi sanoo, että hän on tossun alla. Niin anoppi ei sanonut, kysyi kyllä, ettei kai vävylle tullut ratkaisusta paha mieli.
- Jos lapselle olisi annettu isän nimi, niin sitten minulle olisi tullut paha mieli, vai? kysyi tytär.

Olen kyllä mielissäni, että siteet noihin vasemmassa palkissa näkyviin maisemiin kirjaantuvat nimeksi. Pääasia kuitenkin, että ihminen saa  halutessaan pitää oman nimensä hautaan asti, oli se sitten kummalta vanhemmalta tahansa. Niin kuin nykyisin saa.

Luin, että Afganistanissa talebanit sieppaavat poikia joukkoihin siinä iässä, etteivät lapset tiedä nimiään. Tieto kouraisi jossain mielen syvyyksissä, samassa paikassa, jossa on tieto siitä, miten olennainen osa nimi on ihmisen minuutta, arvoa ja itsensä hyväksymistä.

*
Tietokone on siis tullut huollettuna takaisin, takuun ansiosta haettiin kotoa ja palautettiin kotiin eikä maksanut mitään. Kannatti ilmeisesti maksaa ylimääräisestä vuodesta.
Toisella yrittämällä terveyskeskuksen päivystyksestä järjestyi aika ja lääkäri kirjoitti silmiin antibioottisalvaa, joten konetta näkee nyt kirvelyttä katsellakin.
Nettiä olikin jo ikävä!