Tämä on formaattipostaus, formaatti  on lainattu HS-Työelämä –liitteeltä. Saa nähdä tuleeko laskua. Tässä formaatissa siis halutaan pohtia sitä, miten toimisi lapsuutensa toiveammatissa. Epäilen, että minun kuuluu jo kadonneiden ammattien joukkoon, siitä ei ollut mainintaa edes jokin aika sitten julkistetussa katoavien ammattien luettelossa.

Miksi halusit karjakoksi?

– Saisi aina olla lehmien ja vasikoiden kanssa, taputella niitä, harjata ja lypsää. Ei sukia, joku lapsi sukisi ja hätistelisi kärpäsiä.  Saisi kesäisin kuljettaa lehmiä aamulypsyn jälkeen laitumelle, kun ojien korsissa oli vielä kastetta ja taas iltalypsylle kotiin, kun aurinko alkaa jo laskeutua paistamaan viistosta. Näen maiseman ns. sieluni silmillä.

Millainen kokemus sinulla on alalta?

– Olen sukinut lehmiä ja etsinyt niistä punkkeja. Olen ollut mukana ajamassa lehmiä laitumelle maantietä pitkin. Jos tuli linja-auto, ohjasin lehmääni* ojaan. Linja-auto odotti sen ajan. Olen saanut joskus herutella lypsyn päätyttyä mukiin viimeisiä maitoja. Olen ollut katsomassa astutustakin, vaikka Helsingin-täti piti sitä jostain syystä sopimattomana .

Miksi jonkun pitäisi palkata sinut karjakoksi?

– Tuskinpa kukaan taloudellisesti ajatteleva maatalousyrittäjä edes harkitsi sitä.

Miten toimisit karjakkona?

– Kestäisin olla korkeintaan luomutilalla karjakkona, pihattonavetassa, joissa lehmät pääsevät ulkoilemaan. Toisaalta luin juuri, että pihattonavetoissa lehmiltä joudutaan poistamaan sarvet – ei kuulosta kivalta lehmän kannalta, ks. kuva. Tässäkin työssä varmaan ottaisin tehtäväkseni nekin hommat, jotka eivät minulle varsinaisesti kuuluisi, mutta joita kukaan muukaan ei haluaisi tehdä ja stressaantuisin.

Miten tärkeitä naudat ovat sinulle?

– En juo maitoa muuten kuin puuron kanssa ja kahvissa. Käytän nykyisin Luomu Eila –kevyttuotteita, maitoa, jogurttia ja kermaa, sopivat vatsalle. Syön voita ja paljon rasvaisia juustoja, mikä ei kuulemma ole erityisen terveellistä. Mutta pitäähän ne kevyttuotteista yli jääneet rasvatkin syödä. Sitä paitsi rasvaiset juustot ja voi maistuvat hyviltä. Minulla on muitakin omia sovelluksia ravintopyramidistä.

WP_000264-normal.jpg

* Todisteaineistona kuva: Meillä oli kesäkaverini Maijan kanssa ”omat” lehmät papan entisen kotitilan karjasta. Omia lehmiä su´ittiin ja paimennettiin maantiellä. Maijalla oli Laila, talon paras lypsäjä, vanha lehmä, joka tallusteli rauhallisesti isot utareet heiluen. Laila oli ayrshire, jonka sarvet olivat taipuneet otsalla melkein päätä pitkin ja toinen oli vääntynyt vinoon. Minun lehmäni oli Kirsikka, nuori lehmä, muita pitkäkoipisempi, sironnäköinen, herkkä ja nopeasti reagoiva, saattoi säikähtää autoa. Sillä oli kaikkein suurimmat sarvet, joista varoiteltiin. Kuvassa  Kirsikka ja minä, n. 9-10 v. Luultavasti silloin minusta oli jo tulossa geologi ja ehkä olin juuri lähettänyt mineraalinäytteen Geologiseen tutkimuslaitokseen posti-Lyytin pyöräntarakalla. Kuva: Maija.

Loppuyhteenveto: ammatit katoavat, etenkin toiveammatit. Z-sukupolvi kuulemma osaa jo varustautua muutokseen. Kanamarjastakin on tulossa prinsessa, lääkäri, trapetsitaiteilija ja postinjakaja, mutta hän vaihtaa vaatteita tehtävästä toiseen siirtyessään. Myös poliisin ammatti, erityisesti autopoliisien, on kuulemma alkanut kiinnostaa. Luettelossa on katoamisvaraa.