ehdotti Sampsa Kataja A-talkissa viime viikolla. Kun toimittaja Susanne Päivärinta kysyi, mitkä ovat ylellisyyspalveluja, Kataja sanoi - jo hiukan epävarmemmin tosin -  että "jotkin kulttuuripalvelut".

Olin viikonlopulla Tampereella nauttimassa joistakin kulttuuripalveluista. Näin vuoden nuoren taiteilijan Ari Pelkosen näyttelyn Tampereen taidemuseossa ja Erik Enrothin upean, koko Sara Hildén museon täyttävän näyttelyn.
Oppaana meillä oli Juha Sääski, itsekin merkittävä taiteilija ja pitkän opetuskokemuksen omaava. Tämän mahdollisuuden meille oli järjestänyt Helsingin Suomalainen Työväenopisto, siis kunnallinen. Oli hienoa katsella näyttelyt asiantuntijan kanssa, kuunnella ja keskustella. Ja ehkä se oli ylellistä.

Hildénillä kävi ilmi, että Enroth oli kirjoittanut runokokoelman vuonna 1950. Varasin sen netin kautta kunnallisesta kirjastosta. Ehkä sekin ylellistä. 

Kun nimittäin mietin, mitä Kataja ja mahdollisesti samanmieliset tarkoittavat ylellisillä kulttuuripalveluilla, mieleen tuli ns. Pajusen lista. Kulttuuripalveluista olisi ensimmäisenä leikattu liuta lähikirjastoja. (Olin itsekin viime vuonna pariin otteeseen plakaatteineni osoittamassa mieltä asiasta. Siltä erää lakkautus jäi.) Guggenheim ei kaikesta päätellen ole ylellisyyspalvelu. Epäilen vähän, että ylellisyyspalvelu helsinkiläisittäin saattaa siis olla sellainen, johon pääsee liian moni käsiksi helposti ja käyttäjän kannalta halvalla.

"Kasvua ihmisinä, kansakuntana ja taloutena"

Niitä kaikkia uuden presidentin mukaan edellyttää hyvinvointivaltion säilyttäminen. Virkaanastujaispuheen lausuma kirskahti jotenkin sieluni korvissa. Talouskasvu tuntui päässeen itseään parempaan seuraan, ikään kuin salakuljetettuna itsestäänselvyyksien joukkoon. Sen haittapuolet saivat samalla vähän kuin sivumennen ovelan kasvojenpesun.
Hesarissa herätti huomiota eilinen Vastamielipide-kirjoitus sivuavasta aiheesta, rupesin googlailemaan Timo Järvensivun nimellä ja löysin mm. tällaista.