Kirsti Ellilä

Kirjailijan häiriöklinikalta kutsui meemiin mukaan kaikki, jotka haluavat muistella lapsuuttaan. Sama täällä.

Kampa ja nenäliina oli aina huolellisella tytöllä esiliinan taskussa. Minullakin oli joskus.

Lintu - rukoushuoneen vahtimestarin tyttö kertoi, että se ruskea läpinäkyvä hyhmä, jota halkopinon välissä oli, oli linnunsynnytyslihaa. Kun sitä laitetaan linnunpesään ja vähän ruokaa mukaan, niin siitä tulee lintuja. Me yritettiin Pirkon kanssa. Se tyttö taisi narrata, vaikka asui rukoushuoneella.

Meri - majakkataulussa meri aaltoili väärään suuntaan, rannasta poispäin.

Harmooni - tämän muiston kertoi serkku. Kesällä 1944 Lappeenranta tyhjennettiin äkkiä ihmisistä. Serkku ja mummo evakuoitiin taipalsaarelaisen talon navetanvintille. Siellä olkien keskellä oli valmiiksi kolme sotilasta ja harmooni. Muut sotilaat olivat synkkiä ja omissa oloissaan paitsi nuorin. Hän jutteli ja sanoi serkulle usein että "soita taas Ystävä sä lapsien". Serkku soitti - hänen repertuaarinsa ei ehkä paljon muuta käsittänytkään. Yhtenä aamuna sotilaat olivat hävinneet. Vietiin pois, sanoi talon väki. Olemme kerranneet tätä nyt kun Huhtiniemen juttu on ollut esillä.

Kello - puolen tunnin kohdalla papan ja mamman seinäkello löi kerran.

Oksentaminen - oksensin linja-autoissa ja sain muutenkin usein oksennustauteja. Kolmissakymmenissä, selvisi  että ne olivat migreeniä. En valittanut erikseen päänsärkyä, kun luulin, että pahoinvointi tarkoittaa oksentamista ja päänsärkyä. 

Mummo/ukkonen Minulla oli karjalainen mummo ja hämäläinen mamma. Mummo ei pelännyt oikein mitään, mutta mamma oli "hullu pölkään", pelkäsi kovasti vaikka mitä, esimerkiksi sitä että "ihmisekkin imehtellee" ja ukkosta. Salama oli kerran iskenyt mammaan. Minä en kyllä pelännyt kovasti ukkosta.

Kirja - Kirjastosta sai vain neljä kirjaa yhdellä kertaa, mutta seuraavana päivänä voi saada uudet neljä, jos vei ne edelliset takaisin. Syntymäpäivänä ja jouluna sai omia kirjoja.

Pipo - niitten nimihän oli myssy!

Matematiikka - oppikoulussa oli matematiikkaa. Kerran sain kympin kokeista, vaikka oli yksi lasku väärin, kun opettaja oli lukenut Gaussin käyrästä ja antoi luokalle sen mukaiset numerot. Olisin mennyt matikkalinjalle, koska halusin psykologiksi, mutta ammatinvalinnan ohjaaja sanoi, että kun olin tyttö ja koska soveltuvuustestituloksista päätellen luultavasti ryhtyisin opiskelemaan jotain humanistista, kirjallisuutta tai sellaista, olisi parempi, että menisin kielilinjalle. Olin aika pettynyt, että psykologi ei tunnistanut tulevaa kollegaansa, mutta en tullut menneeksi matikkalinjalle. Myöhemmin rupesin opiskelemaan kirjallisuutta.

Hiukset - olin pellavapää, vahtopää, valkotukkainen. Pappa lohdutti isää ja äitiä. - Saatte nählä, että jakka likka on parraimmillaan, niin tukka on korreen ruuni, pappa sanoi ja naapurin mummu lisäsi, että rumahan se tommonen olis.

Sisar - tappelin sen kanssa liian usein. Yhtenä jouluna sen nenästä tuli verta ja se luuli, että se kuolisi. Kysyin siltä, mitä se ajatteli, kun se luuli kuolevansa. Se sanoi, että se ajatteli rikkoa kaikki joululahjansa, etten minä saisi niitä.

Ikkuna - maalla vintin ikkunassa oli ihan kuin siihen satanut lasipisara. Kun sen läpi katsoi vaikka omenapuuta ja liikutti katsettaan, niin tuli aina uusia ja erivärisiä kuvioita vähän samalla lailla kuin kaleidoskoopissa.

Kalenteri - jaa almanakka vai? Pappa kirjoitti siihen kosmoskynällä merkintöjä. Mamman nimi oli Alma ja se sai jouluna ja äitienpäivänä almanakan kansien värisiä kerrastoja.

Puuro - äiti keitti kaura-, marja-, tattari-, hirssi- ja ruispuuroja. Jouluna syötiin riisipuuroa. Kerran kun menin naapuriin hoitoon, Rauha antoi uuniohrapuuroa, joka oli punertavaa ja kauhean hyvää. Hämäläiset kaatoi maidon puuron sekaan.

Kynsilakka - me värjättiin kerran Maijan kanssa kynnet vesivärillä, laitettiin liimaa päälle että kiilsi ja mentiin maantielle käveleen, kun viiden vaunu tuli. En tiedä huomasiko ne autossaistujat.

Aita - vaatteet jäi koko ajan piikkilankoihin kiinni ja oli aina palkeenkielillä.

Lisäys:

Hyvänen aika, miten niin tärkeä asia kuin METSÄ unohtui! Lappeenrannassa oli Satumetsä, jossa linnunsynnytyslihaakin yritettiin poi´ituttaa, muutama nokinen leppä junanradan varressa itse asiassa. Hämeessä oli loputon metsä, jonka syvyyksiin kuljettiin naapurin mummun perässä pienen ihmisen korkuisten sananjalkojen välistä, oli kallioita, vanhoja kuusikoita, karpalosoita, sieni- ja marjapaikkoja. Ja kasvien keruupaikkoja. Jännittävin heimoista oli Orchidaceae. Olin päättänyt löytää Metsänemän (Epipogium aphyllum) ja ajattelin, että löytäisin sen, jos menisin riittävän syvälle. Neljä heimon kasvia löysin, mutta Metsänemä jäi löytymättä.