Tulet kaupan kassalle ostoksinesi ja kassa sanoo sinulle, ettei maksa mitään. Mitä ihmettä?
No nimenomaan sitä.
Kun olin muovailemassa pari vuotta sitten Anthony Gormleyn ideoimaa savikuutiota, saan Pro Arten Ihme Productionilta sähköpostia.
Oikein mielelläni olisin mukana tässä tanskalaisen Superflexin taideteoksessakin...

Rojahdin muuttotavaroineni Helsingin kotiin, likapyykkikori näyttää Semiramiksen riippuvalta puutarhalta ja matotkin ovat vielä rullalla. Heti illalla ehti työlistalle tulla kiirellinen pöytäkirja työläine liitteineen ja muutakin kirjallista.
Päätin kuitenkin toimia vanhan kansanviisauden ohjeistamana: kaiken kiiruumman työn minä ensin teen, sano muija kun maate pani.
Kotoutan itseäni rauhallisesti.

Aurinkoisina viime päivinä sain kokoon sienenpoimintakiellossa olleeksi aika muhkean määrän kanttarelleja, suppilo- ja kosteikkovahveroita sekä mustatorvisieniä. Viimeinen syöjä hakee tänään omansa ja itselle jää enää pari kolme litraa mustatorvisieniä käsiteltäväksi.

Ei lisää ns. kehittämistä!
 
Lähtiessäni kiittelin postinjakajaa, joka kuljetti koko kesän postiani peräkylille.
Kaupungissa menin R-kioskille lataamaan matkakorttiani. Olipa jono! Posti on siirtänyt saapuvat lähetykset Ärrälle. Tätä ennen jono oli paikallisessa asiamieskaupassa, joka lopetti homman alle puolessa vuodessa.
Aamulla luin Hesarin mielipidesivuilta, että esitys uudeksi postilaiksi on tulossa pikapuoliin. 
Sitä toivoisi, että kilpailulle ei avattaisi ovia ja ikkunoita. Se näyttää yleensä merkitsevän lisää  ns. kehittämistä, joka on eufemistinen ilmaus palvelujen vähentämiselle.