Rantaviita on harventunut ja kaikki näyttää muutenkin rähjääntyneeltä, kun katselen maisemaa jälleen täällä hämäläisen pikkujärven äärellä. Nurmikosta on tullut ruohikko, kukkapenkeissä huojuu ruskistuvia, kukattomia varsia. Satelee.

Pohjanlahdella oli toisenlaiset maisemat.
Tuttavaperheellä oli uskomattoman hieno saari, jonne mantereelta oli lyhyt matka niemen kärjestä. Ruotsin suuntaan avautui näkymä, jossa taivas ja meri yhtyivät horisontissa. Rantoja vyöttävässä tyrnipensaikossa kuhkin tuntikaupalla, tuloksena tyrnilikööriaihiot. Otin kännykkäkuvia paikalta ja hankin kaapelijohdonkin niiden saamiseksi koneelle, mutta perehdytys puuttuu.

Kotitontilla oli luumu ehtinyt korjuukypsäksi, tuli kompottia ja hilloa. Eniten iloa tuotti kuitenkin luumuja lutsuttavan Kanamarjan katselu - ja kuuntelu. Nykyisin sormiruokaa harrastavasta nuoresta naisesta kuului sellaista mielihyväjokeltelua, josta ymmärsi, että maatiaisluumuille sateli aika monta tähteä.

Lintukotohan tämä paikka kaikesta rähjääntyneisyydestään huolimatta on. Ja useimmat paikat tässä maassa kovasti moniin muihin verrattuna.
Balkanilta tulleen kirjeen jälkeen olen haeskellut taustatietoa romaneiden asioista mm. sikäläisistä ja EU-lähteistä. Aika masentavaa luettavaa.
Aikamatkustajan postaus oli hyvä jatke niihin. Luettuaan sen sai jälleen kerran näkökulmaa siihen, miten kohtuuntonta ja epärealistista on vaatia kahta Euroopan köyhintä valtiota hoitamaan romaaniensa - 10 % väestöstä - ongelmat omien rajojensa sisällä.

Omituinen kalajuttu

Kahlasin tuloiltana katiskan laiturilta veteen. Kun aamulla tulin kokemaan sitä, näytti siltä kuin parin metrin päässä laiturista olisi ollut iso kala. Sen täytyi olla jokin taipunut lumpeenlehti, koska se ei liikahtanut, kun astuin veteen. Puolen metrin päähän siitä päästyäni näin, että lumpeenlehdellä oli silmät. Lahna, jonka piti olla erityisen arka kala!
Se ymmärsi lähteä pois vasta, kun tartuin sitä selästä kiinni. Mutta se ei mennyt kauas, vaan tuli vähän kuin katsomaan, kun tartuin katiskan kädensijaan. Olisiko siellä lahnan lapsi? Ei, siellä oli vajaan kilon hauki. Ehkä kysymys oli siis vahingonilosta, kun monia lahnan lapsia varmaankin poskeensa pistellyt peto kohtasi matkansa pään.
Puolet pedosta syöty mustatorvisienikastikkeen kanssa, nam.