Kyllä ei ennen matkailtu lomalle palmujen katveeseen, vaan tehtiin junalla tai onnikalla rengasmatka kotimaassa. Voisi sanoa sukulaissieluni Mielensäpahoittaja ja minäkin tein perinteisen rengasmatkan.

Junalla suoraan Retrettiin

ja asemalta oli vain kivenheitto taidekeskukseen, jonka näyttelyihin tarvittavan ajan olin arvioinut raskaasti alakanttiin. Nestorin kanssa oli sovittu, että hän hakee minut kahden tunnin kuluttua ja syömme vähän pidemmän, rantaan osuneen kivenheton päässä, minkä jälkeen jatkamme matkaa.
Kahdessa tunnissa ehti hätäisesti nähdä näyttelyistä kolme: Pekka Kauhasen veistokset luolastossa, Kyösti Kakkosen kokoelman Iiris-keramiikkaa sekä  Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret -näyttelyn.
Minulle tuntemattomia sisaria oli iso määrä! Näyttely oli yllättävän laaja ja jännittävä, siellä tunsi olleensa aikamatkalla - tai minun tapauksessani aikapiipahduksella. Oli pakko ostaa Riitta Konttisen Naiset taiteen rajoilla -kirja, että pääsisi jälkikäteen enemmän perille aiheesta.

Paasselän väljiä ulapoita
oli mukava ihailla kraaterijärven rannan saarista ja solahtaa paasilta uimaan. Vesi oli puhdasta ja mukavan viileää verrattuna kotijärven helteessä haaleaksi käyneeseen veteen. 
Paikallinen kalakauppias esitteli Paasveden ja Puruveden muikkujen värieroja. Puruveden muikut olivat isompia ja hopeanvaaleita, pienemmissä Paasveden muikuissa oli punertavaa väriä vatsapuolella. Makuerojakin kuulemma on, mistä syystä paikalliset ostavat mieluummin Puruveden muikkuja. Tämä sattui vasta poislähtiessä, joten maut jäivät vertaamatta.
Ainakin Paasveden valtavat ahvenet maistuivat ensiluokkaisilta.

Maisemat Heinäveden kirkonmäeltä
olivat melkein kuin Kolilta. Nestori huomautti, että huonojalkaisilta ihmisiltä kylläkin vaadittiin erityistä hurskautta mäelle kiipeämiseen.
Kirkko ei paljon jäänyt Kerimäen kirkon koosta. Opas kertoi, että istuinpaikat oli vain sijoiteltu väljemmin, joten sisälle mahtui kaksikolmasosaa Kerimäen määrästä. Edellisessä, 1800-luvun lopulla palaneessa  empirekirkossa paikkoja oli ollut 3200 eli enemmän kuin Kerimäellä.
Kirkossa oli paikallisten ja unkarilaisen ystävyyspaikkakunnan taiteilijoiden näyttely; monipuolista käyttöä  tiloille.
Hautausmaalla kävellessä löytyi paljon mummon äidin suvun nimeä. Hiskistä ei kuitenkaan löytynyt tietoja hänestä - ei tosin mummon isästäkään, joka Suotniemi-kirjan mukaan oli syntynyt naapuripitäjässä Kiteellä. Ehkä vähäväkisempien ihmisten tapahtumia ei niin tarkkaan merkitty kirkonkirjoihin.

Kätevä koko katiskasta
jonka nimeä saimaankalastaja Demetriuskaan ei kehuessaan mainitse, löytyi savolaisesta kyläkaupasta. Katiska mahtui Nestorin auton takakonttiin ja tuotiin hämäläiseen kotijärveen. Ihan vain laiturin viereen pudotettunakin siellä on joka aamu ollut kalaa. Naapurin kissat ovat saaneet osansa ja eilen oli omallakin listalla haukifilettä.
Edellisen katiskan reilun kuukauden saldo oli ollut kaksi suutaria.

Rengasmatka kulki Puumalan ohi ja päätyi tänne muutaman kymmenen kilometrin päähän Lammilta, joten hiki on virrannut. Eilen jyrisi ja satoi kymmenkunta milliä, viilensi vähän. Sähköt olivat poikki pari tuntia, mutta ilmeisesti kolme laatikollista vastapakastettua mansikkaa selvisi koettelemuksesta.