Die Menschenwürde - ein Begriff im Konditional.

Sanasto:
Menschenwürde, die, ihmisarvo
würde - konditionaalimuoto werden-verbistä, tulla joksikin; tulisi
Begriff, der, käsite
Konditional, der, konditionaali,  ehdollinen modus, "toiveajattelun tapaluokka".

Lisäsuomennosta

Asuin jaetussa Berliinissä 70-luvun alkupuolella ja tunsin kaupungin kummankin puolen todellisuutta. Kun 20 vuotta sitten katselin tv:stä muurilla riemuitsevia ihmisjoukkoja, en ajatellut maailmanpolitiikkaa, vaan D:tä, ystävätärtä itäpuolelta. Oliko hän muurilla? Siinä turkissa, jonka vähän ennen lähtöäni toin hänelle länsipuolella asuvalta veljeltä? Entä hänen veljensä? Ei, luultavasti ainakin D. odottaisi  tilanteen rauhoittumista.

D. oli vetäytyvä, masennukseen taipuvainen ja kun rakkausjutussa oli pahoja ongelmia, hän yritti itsemurhaakin.
Häneen eivät olleet purreet vanhempien taustaan liittyvät opiskelukiintiöt, hän oli opiskellut haluaamansa alaa yliopistolla ja saanut työtä alalta. Hän olisi mielellään tavannut lännessä asunutta veljeään eikä hän pitänyt siitä, että joutui jakamaan asunnon toisen ihmisen kanssa, jota ei itse ollut valinnut. Mutta tosiasiat tosiasioina.

Hänen ystäväpiirinsä kuului kaksi avioparia, jotka toimivat aloilla, joilla lännessä olisi tahkottu rahaa. Länteen verrattuna he elivät aika vaatimattomasti. Työläisammateissa toimivat ansaisivat yhtä paljon kuin nämä pitkään opiskelleet ihmiset. He olisivat myös mielellään matkustelleet - mutta nyt oli näin. Joku heistä selvitti minulle, miksi matkustuskielto oli ihan ymmärrettävä.
Tyytymättömin oli yksinhuoltajaäiti - jolla siihen olisi mielestäni ollut vähiten aihetta. Hän teki puolta päivää alalla, joka lännessä olisi ollut matalapalkka-ala. Puolta päivää, koska hän halusi vaihtaa alaa, taidekäsityöläiseksi. Hänellä oli itseremontoitu kaksio ja samankokoinen työtila - kummastakin hän maksoi vain sähkö- ja vesimaksut. Yritin vihjata hänelle, ettei ruoho aidan - tässä tapauksessa muurin - toisella puolen olisi ollut niin kovin paljon vihreämpää.

Yhteydet  näihin ihmisiin katkesivat, kun D:ltä lakkasi tulemasta kirjeitä 70-luvun puolenvälin jälkeen. Lehdistä luin, että 80-luvulla elämä oli mennyt vaikeammaksi ja yleinen kriittisyys lisääntynyt, 70-luku nähtiin auvoisena aikana, johon ei ollut paluuta.

Kymmenkunta vuotta muurin kaatumisen jälkeen tapasin tuttavan, joka osasi kertoa, mitä itsekullekin oli tapahtunut.
D. oli kuollut, itsemurha. Tuttava ei osannut sanoa koska - ehkä jo silloin, kun hänen kirjeensa lakkasivat tulemasta. Myös yksinhuoltajaäiti oli kuollut, tietoa ei ollut, koska ja miten.
Aviopareille oli sen sijaan käynyt hyvin. He sopeutuivat nopeasti myös uusiin oloihin, ymmärsivät, miten sekavassa tilanteessa piti toimia. Heistä tuli menestyjiä - ainakin taloudellisesti, pari avioeroa tosin takana. Mutta he vaurastuivat ja olivat muuttaneet varakkaiden asuinalueille.
Yksi heistä oli käynyt Stasi-arkistossa penkomassa papereitaan ja päässyt selville, että oman perheen jäsen oli raportoinut hänestä vuosikaudet. Raportoija oli kuollut vähän sen jälkeen tapaturmaisesti.

91% entisistä itäsaksalaisista on kuulemma tyytyväisiä muutoksiin - niin olisivat kai olleet nuo edellä mainitutkin. Mutta muuri on olemassa edelleen ihmisten mielissä, kuten kirjailija Christoph Hein tämän aamun Hesarissa kertoo. Myös konkreettisempia eroja on. Työttömyys itäpuolella on korkeampaa ja täyttymättä jääneet toiveet ovat monilla pienillä paikkakunnilla kuihtuneet kollektiiviseksi pettymykseksi.  Kaikki pääsevät kuitenkin nyt matkustamaan
Mustaltamereltä palannut tuttava kertoi, että vieraista kielistä siellä puhutaan eniten saksaa. Samat entiset DDR-läiset kansoittavat rantoja kuin ennenkin, hän sanoi.