WP_000325-normal.jpg

Totta, mustikka on tänä vuonna luultavasti muilla mailla. Kun Metsäntutkimuslaitokselta tuli viestiä, että vähäluminen talvi on ehkä palelluttanut mustikan ja puolukan varvut, kävin tarkistamassa tilanteen parhailla marjapaikoillani. Ne ovat kallioisilla mäillä, joilla on mukava olla kontallaan pehmeässä sammalessa ja poimia lyhyistä varsista marjoja. Paljon ruskettuneita varsia löytyi, ja ikävä kyllä notkelmissakin osa varsista oli ruskeina. Siis ainakin täällä Etelä-Suomen läänin luoteiskulmilla, ehkä muualla on paremmin.

Olen asettumassa vähitellen kesänviettoon. Viileässä ilmassa sopi perata sahan kanssa aidannetta; tuomia, piha- ja unkarinsyreeniä, lehtokuusamaa, lumimarjapensasta. Kuusiakin, mutta niille ei tarvinnut tehdä mitään. Ehkä kaikki versovat ripeämmin, kun poistin huonokuntoisia.  Tarkoituksena on saada näkösuojaa tielle, jonka menivät tekemään melkein nurkalle joskus kuutisenkymmentä vuotta sitten.  Lehtokuusamaa toin siihen aikoinaan metsästä ja se näyttää levinneen hyvin. Yksi näsiäkin löytyi, oli itsekseen hakeutunut lehtomaiseen maaperään.

Saha oli käsisaha, sillä kaikkia bensakäyttöisiä laitteita vieroksun. Sähköllä käyvää moottorisahaa käytän yhden maassa makaavan ison tuomen pilkontaan sitten, kun ilmat lämpenevät = jatkojohto etukammarin ikkunasta ulos ei jäähdytä taloa. Ystävätär veikkasi, etta hauikset olisivat tänään kipeinä, mutta eipä mitään kolotusta, ainakaan ylimääräistä.