Hiivan määrä kaikissa leivontaohjeissa on varmaan peräisin hiivan valmistajilta. Hiivaleivässä ja pullassa hiiva alkaa maistua heti seuraavana päivänä.

Olenkin alkanut käyttää hiivaa vain olemattoman pienen määrän. Kaadan kulhoon pussista sopivan määrän tummia hiivaleipäjauhoja, laitan kasan päälle vähän suolaa ja sokeria ja vähän kuivahiivaa. Sitten alan kaadella päälle lämmintä vettä ja väännän jauhokoukuilla. Taikina saa nousta kaappipakastimen yläpuolisessa kaapissa, johon pakastimen lauhdutuslämpö(?) nousee. Vähänkin hiivaa riittää, kun nostattaa lämpimässä ja vähän pidempään.

Pullaa en leivo juuri koskaan, mutta laskiaisen kunniaksi leivoin - soijamaitoon, kun nuoria oli tulossa. Tein taikinan sikäli vanhaan malliin, että laitoin ensin yläkaappiin käymään vellimäisen taikinanalun, jossa oli minimaalisesti hiivaa. Kun se kupli, lisäsin loput aineet ja työnsin taas taikinan yläkaappiin. Kun en tällä kertaa ehtinyt nostattaa tarpeeksi pitkään, päätin tehdä niin kuin yhden bulgarialaispiirakan reseptissä neuvotaan: laitetaan pelti kylmään uuniin ja uuni päälle. Kääntämisen jäljiltä ruttuinen piirakka siliää sillä.

Pullat nousivatkin uunissa kauniin sileiksi, mutta eivät olleet saaneet väriä siinä vaiheessa, kun pohja alkoi jo kaasu-uunissa tummua. Pakko ottaa pelti ulos. Laitoin pellin lattialle pannunaluselle ja jäin tuijottamaan sitä. Näinkö oikein? Pullat alkoivat nyt saada väriä!
Huusin tyttärenkin katsomaan. Kyllä, katselimme kuinka pullat ruskistuivat siinä edessämme lattialla, kaksi jopa vähän liikaa!
Tytär sanoi, että hyvä kun kutsuin katsomaan, muuten hän olisi pitänyt juttua aika epätoivoisena yrityksenä selitellä pullien palamista. Soijamaidon, lähes hiivattoman nostatuksen ja kylmä uuni -menetelmän yhteisvaikutustako?

Kokeilin hiivan vähentämistä myös blineihin. Toimi. Uskalsin kokeilla, koska söin niitä yksin.
Itsepoimituista rouskuista tehdyn salaatin ja itseputsatusta mateesta otetun mädin kanssa, muuten.  Vegaaneille ne eivät olisi tietenkään maistuneetkaan.
Jokin aika sitten tarjosin mätiä ja porosoppaa ystävättärelle. Hän söi pääasiassa alkuruuaksi tarjottua tuoresalaattia, maistoi kohteliaasti lusikankärjellisen mätiä ja porosopan tilkkaa syödessään esitelmöi kolesterolista, rasvoista ja glykeemisistä indekseistä kasviksissa ja viljatuotteissa. Hän on herttainen ja huomaavainen henkilö - siis ilman ironiaa sanottuna - ja ajatteli minunkin terveyttäni.

Miksipä kiusata ihmisiä  kolesterolipommeilla, söin mädin ja smetanan pois vaarantamasta muiden terveyttä.

Sitä paitsi hiihtoretken päälle - pitää kuitenkin näköjään puolustella.