Heti herättyäni jostain syystä mieleen nousee  keskustelun katkelma presidentinvaalien alta. Istumme isommalla joukolla pöydän ympärillä.

- Paavoa minä sitten äänestin, sanoo yksi.

- Niitä on kolme, sanon minä.

- Paavoa minäkin voin luvata äänestää, nauraa kaveri, joka kannattaa eri puoluetta kuin ensimmäinen Paavoa äänestänyt.

Yritän palauttaa mieleen Paavojen sukunimiä ja sen kolmannen nimi ei tule millään mieleen. Kaiken muun muistan kyllä hänestä. Kokeilen mielessäni kaikkia konsonantteja – millähän se nimi alkaisi? Ei auta. Pakko googlata. Nimi löytyy. Mutta kuinka kauan muistan sellaisia seikkoja, joiden avulla pystyn edes googlaamaan?

Olen lukenut dementiasta kertovan Anneli Kannon Pala palalta pois-kirjan. Kauhistuttaa ajatus siitä, että joutuu elämään niin kauan, että on hirveä taakka omaisille. Mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisempää dementoituminen on. Tauti kuulostaa pahalta sudelta, joka nielaisee isoäidin, istuu hänen sängyssään hänen vaatteissaan. Lapsenlapsi näkee, että vain vaatteet ovat isoäidin, mutta korvat ja suu ovat vieraat. Mutta isoäitiä ei saa suden vatsasta millään takaisin, sadun metsästäjää veitsineen ei ole olemassa.

Minulla oli aikoinaan kallis ja turha henki- ja sairaskuluvakuutus. Se päättyi 65-vuotiaana ja olin ollut niin terve, etten ollut sitä koskaan tarvinnut vuosikymmenien aikana. Eläkkeelle jäätyäni päätin käydä tutkittumassa pääni yhtiön laskuun, kun aloin unohdella asioita. Mitään anatomista ei löytynyt. Lääkäri kertoi, että myös masennus voi heikentää muistia. Sain mielialalääkereseptin, lähetteen kolesterolin mittaukseen ja kehotuksen varata uusi aika. Kokeilin hetken mielialalääkettä, mutta lopetin. Lääkärillekään en sen jälkeen mennyt,  vaikka kolesteroli ylitti nykysuosituksen.

Vanheneminen tietää erilaisia muutoksia fysiikassa ja uskon että ne palvelevat jotain. Auttavat  hyväksymään sen ison muutoksen, joka on edessä. Miksi kieltää valmistautuminen siihen ottamalla pilleri kaikkeen mahdolliseen vanhuuden mukanaan tuomaan, kun pilleriä siihen itseensä, kuolemaan, ei ole onneksi keksitty. 

Pitäjän legendaarisen kunnanlääkärin kerrotaan aikoinaan sanoneen kuuloaan valittamaan tulleelle vanhalle emännälle, että ”ei noin vanhan ämmän enää kaikkee tarvii kuullakaan”. Filosofia miellyttää minua. Nautin kaikesta siitä, mitä näin vanhalla ämmällä on jäljellä ja hellitän otetta muusta.

Nautin nyt tuomenkehrääjäkoilta harson alla säilyneistä keisarinkruunuista, jotka jäävät tänne Hämeeseen kukkimaan, kun lähden viikoksi Savoon juhannusta juhlimaan. Sielläkin kukitaan.001-normal.jpg