Aa aa allin lasta, lauloi pikkusiskolle isä, jonka nuottikorva ei ollut ihan tarkka ja sanatkin katkesivat pian. Äiti oli parempi laulamaan, mutta mitähän hän mahtoi laulaa meille? Ainakin opin häneltä yhden venäläisen lastenlaulun, jossa kerrottiin siitä, miten isä ja äiti rakastavat tosiaan, mutta isä suklaata ja äiti marmeladia.

Omalle lapselle lauloin Onnimannia ja Tuuti tuuti tuomenmarjaa. Tuuti tuuti tuomenmarja on kaunein kehtolaulu, minkä tiedän,  sointuvaa vokaalimaalailua jo sanoiltaan. Ja koska olen tosikko, minulla oli Kanteletar toisessa kädessä, että sanat menivät oikein:
Anna maata lapsen pienen
levätä vähäväkisen.
Anna maata maan unia
maan unia, puun unia
pyhä pohratsan lepoa.

 
Vauvakirjan mukaan lapsi oli - sitten vähän isompana - pitänyt eniten "hyppää pois" ja "naalle"-lauluista. Naalle-laulu oli varmaankin se, jossa koko pieni Nalle Puh on nyt märkä huhhuh huh.

Tyttärentytär tuntuu pitävän kovasti siitä, että hänelle lauletaan, mutta se ei tunnu unettavan häntä, vaan nuori nainen innostuu päinvastoin  itsekin "laulamaan" vienolla äänellä mukana. Joskus silmänseutu alkaa ihan liikutuksesta punoittaa. Tällainen musikaalinen menestys innostaa minut kaivamaan repertuaaristani jatkuvasti uusia lauluja esiin.