Nuorgamissa kuulemma nousee aurinko seuraavan kerran tammikuun puolessa välissä ja pimeältä tuntuu täälläkin. Myös kuvaannollisesti. Kaikki maailmalta tulevat uutisetkin ovat synkkiä. Ihan niin kuin kollektiivinen alitajunta röyhtäilisi jotain sappea.
Olen kirjoittanut postauksia muutamasta asiasta, mutta niistä tulee niin synkkiä, että mapitan ö:hön.
Siitä mistä ei voi puhua - tai mitä ei ainakaan hirvene panna julki, täytyisi kai vaieta.

Varasin kirjastosta Misha Glennyn McMafian ja aloin lukea. Se kertoo siitä, miten mafia hallitsee isoa osaa maailmasta, Balkania,Venäjää, Keski-Aasiaa, Etelä-Amerikkaa - 15-20% maailman taloudesta on mafian käsissä. Kirja onkin tässä mielentilassa piristävää luettavaa. Googlaan Glennyn nimellä ja löydän Marina Abramovicin  julman monologin Miten me tapamme rottia Balkanilla. Onko tässä kuva ihmisen luonnosta - ja tulevaisuudesta niukentuvissa oloissa? 

Ai niin - ostin kaksi euron pussia kukkasipuleita. Ilmastonmuutoksen ansiosta pääsen istuttamaan 50 helmihyasinttia ja 50 scillaa joulukuussa nurmikkoon! Vai olikohan tämä oikeastaan valoisampi loppunousu?