Tuttua poikamiestä näytti onnistavan kokkareilla. Satuin kuulemaan aloitusrepliikit miehen ja sympaattisenoloisen nuoren naisen välillä. Kun nuori mies näytti sitten liikennoivän illan mittaan kahden lasin kanssa tarjoilupöydän vaiheilla, me toisen täti-ihmisen kanssa hyreksimme mielihyvästä.

Olimmekin olleet jo huolissamme. Sympaattinen, älykäs, koulutettu, vakinaisessa työssä oleva, silmiinpistävän komea ja äärimmäisen hyväkäytöksinen kaveri - hirveää tuhlausta, että sellainen on joutunut olemaan pitkään haku päällä. Varmaan mies on ronkeli - mutta ehkä toisaalta tuo äärimmäisen hyvä käytöskään ei välttämättä ole ollut tytöistä ihan kirkas plussa. Aavistuksen verran huonoa käytöstä, vähän luolamiesmeininkiä - se säväyttää!
Mutta kyyhkyläisiltä näyttivät nämä vielä siinäkin vaiheessa, kun tädit poistuivat paikalta.
 
Jostain syystä olen joutunut toisen nuoren miehen tekstiviesti-jakelulistalle. Jokin sekaannus varmaan - en tunne kaveria edes ulkonäöltä, nimen tiedän. Edellisessä viestissä kerrottiin, että häitä oli siirretty. Nyt hän kutsuu häihinsä tällä viikolla ja kirjoittaa, ettei mitään lahjoja, hääpari muuttaa häiden jälkeen maapallon toiselle puolelle.
Vaikken tunnekaan asianosaisia, ajattelin joka tapauksessa onnitella tekstiviestillä ja kaivoin värssyä varten Elämänviisauden kirjan. Mutta löytyi joko surullisia: kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, onnellista loppua ei ole, sarkastisia: avioliitto on tunteiden roskakori tai sitten tekstiviestiksi liian pitkiä mietelmiä.

Mistä tuli mieleen toinen vastaava onnittelu. Ekskursiolla kerättiin lahjaa vetäjälle, joka oli kohta menossa naimisiin. Listan mukana kiersi joukko kortteja, joihin voi kirjoittaa nimensä.  Ajattelin pistää myös värssyn, runositaatin Paul Eluardilta, kun muistin sen ulkoa: ihmiset on luotu olemaan yhtä, ymmärtämään toisiaan, rakastamaan toisiaan, saamaan lapsia, joista tulee ihmisten isiä...
Tuli vain pieni freudilainen kirjoitusvirhe: rakastamaan toisinaan.
Piti sutata, realismi ei ko. tilanteessa ole yleensä paikallaan.