Puutarhanhoitoni on ollut mystisten kompastelujen historiaa viime vuosina. Joko siemenet eivät idä ollenkaan tai sitten joku pistelee taimet poskeensa jo sirkkalehtivaiheessa tai viimeistään täysikasvuisina. Mutta nyt salkopapu on onnistunut! Ihan tavallisista K-raudan siemenistä. Satoa tulee ja köynnökset rönsyävät yli tavallisesti riittävän ristikon, kiipeävät tikapuille ja viereiseen omenapuuhun ja kiipeäisivät niin ylös seinustalla, että hätäpäissäni olen taittanut niitä kaksinkerroin risukasasta nostamani kuivaneen syreeninrungon päälle.Olen poistanut lehtiä ja katkonut latvoja. Ja syönyt ja pakastanut.

WP_000415-normal.jpg

Tyttärellä samoista siemenistä kasvatetut pavut ovat saaneet vävyn sanomaan, että ”ensi vuonna ei sitten kylvetä näitä”. Perhe on syönyt papuja kyllästymiseen asti ja pakkasessakin niitä on toistakymmentä litraa.

– Kuka niitä syö talvellakaan sellaista määrää? kysyy tytär ja minä vastaan, että ”minä”.

Siitä alkaen kun ensimmäistä kertaa maistoin vihreitä papuja, olen rakastanut niitä ja kasvattanutkin jostain murrosikäisestä alkaen. Pensaspapuja. Salkopavut kun kuulemma vaatisivat lämpimämmän ilmaston. Kun tytär yläasteikäisenä päätti ryhtyä kasvissyöjäksi, hän kylvi salkopapuja keväällä ruukkuun huoneessaan. Huoneen ikkunalla niistä kasvoi kelmeitä roikkoja, mutta kannustavat vanhemmat kuljettivat roikot mökille ja istutin ne avomaalle tyttären kanssa. En sanonut, millaista tulevaisuutta niille aavistelin, vaan päinvastoin laitoin viereen korkeita lepänrankoja muka kiipeiltäväksi. Ja yllätys: nehän kiipeilivät ja satoa tuli ällistyttävä määrä. Minäkin siirryin salkopapuihin.

Monsanton kosto, 2. lk

Viime vuosina on tosiaan ollut ongelmia, joko siemenet ovat mädäntyneet (liian kylmä maa) tai sitten joku on pistellyt taimet poskeensa. Koska olen viimeiset vuodet ollut autoton, enkä ole päässyt helposti hakemaan uusia siemeniä, keksin kylvää syötäväksi tuomiani valkoisia papuja. Ensimmäisellä kerralla niistä tuli ihan mainioita pensaspapuja. Seuraavan kylvökatastrofin jälkeen minulla oli syötävänä suuria voipapuja. Ja millaisia rotevia köynnöksiä sain! Kukinnotkin olivat valtaisia terttuja ja ryhdyin jo odottamaan ennätyssatoa. Mutta ei palon palkoa.

Pavut olivat varmaankin jotain Monsanton-kosto -papuja, luokka kaksi. Luokka yksi: haaste tulee, jos kylvät edellisestä sadosta talteenotettuja, patentoituja gm-papuja. Luokka kaksi: itävät, kasvavat, hoidat niitä koko satokauden, mutta eivät tee hedelmää – hähhähhää!

Ei vaan, eihän meillä vielä ole gm-papuja eikä TTIP:tä. Patentoimatonta pihlajanmarjaa on ja sitä keitetty mehuksi omenoiden kanssa.

WP_000411-normal.jpg