Kyllä, muovailemassa kuplahallissa, Anthony  Gormleyn yhteisötaideprojektissa. Sen järjestää Pro Arte Taidesäätiö, jota rahoittaa tuntematon suomalainen mesenaatti ja projektilla on jatkuvasti päivittyvät sivut.

Ainakaan torstaina ei aamusta ollut tungosta, meitä oli pari-kolmekymmentä. AG, sinihaalarinen pitkä mies, otti meidät ystävällisesti vastaan ja selitti, miten toimitaan.

Kiertelin ensin katselemassa edellispäiväisiä töitä, niin kuin AG kehotti. Siellä oli hienoja, ammattilaistasoa olevia töitä, mutta myös niitä, joissa merkittävin piirre oli halu tehdä taidetta. Tässä kategoriassa minäkin otin paikkani.
Pienemmistä kuutioista koottu iso kuutio oli sortunut, palan savea sai siten helposti, mutta savi oli kuivahkoa, raskasta työstää. Betonilla oli lätäköitä ja hallissa kierteli nuoria ihmisiä suihkuineen suihkuttamassa vanhoja töitä ja kysymässä, kuka halusi vettä saven työstämiseen.

Olin ajatellut tehdä kalliopiirroksen, aurinkolaivan, jollainen on kalliomaalauksena Astuvansalmella. Noin 5000 vuoden takainen maalari oli varmaankin katsonut viestin tärkeäksi, joten jatkaisin sitä. Jo silloin ihmisille oli selvää, että elämä täällä riippuu auringosta. Se juttu ei ole muuttunut. Auringonergiaa muiden elollisten olioiden käyttöön työstää lehtivihreä, ihminenkin on maapallolla kasvien siivellä, mikä kannattaisi muistaa. Aurinkolaiva on kalliomaalausten tyypillinen vene, jossa on keskellä aurinko, kehän sisällä oleva risti. Naistenristi, sanoi ystävättäreni kuviosta, joka on virolaisen teekannunikin kyljessä. Sellainen piirrettiin kuulemma taikinaan.

Savi oli sen verran kovaa, että minun  käsilläni siitä ei saanut piirroksen vaatimaa laattaa, vaan täytyi käyttää jalkoja. Kun taikinasta oli tullut mieleen leipä, niin polkemisesta tuli mieleen tarina punaisista kengistä. Minulle se oli lapsena kauhistuttavan pelottava tarina turhamaisuuden lopusta, ystävätär näki sen tarinana naistaiteilijan kutsumuksesta. Oli miten oli, tein reikäleivän ja pienen savikengän tallaamaan sitä. Ja myös sen aurinkolaivan viereen, mutta en laatalle.

Juttelin pari ikäiseni naisen kanssa. Toinen oli päättänyt tehdä työnsä yhdessä lätäkössä, jossa savea oli helpompi työstää, mistä aiheeksi itsestään valikoitu kampela ja sitten imettävä emakko - aika hauskoja. Toinen oli muovannut vaikuttavan sota-orvon, vammautuneen lapsen. Taustalla sekä omia lapsuuden kokemuksia että muistumia Balkanin sodista.

Lounaspöydässä - talo tarjosi - satuin samaan pöytään yhden järjestelijöihin kuuluvan henkilön kanssa. Kuulin, että savi on yhdestä niistä kolmesta paikkaa, joista Suomessa saadaan luonnonsavea ammattilaiskäyttöön, jos oikein kuulin niin Kurusta.  Betonipohja kuplahallin alla samoin kuin kaikki muu materiaali kierrätetään.
Mitä tehdään töillemme? Kekkilän tuotteita ensi kesänä käyttävät kierrättävät taidettamme... Savi pellolta tänne, kokemusten hankintaa ja sitten takaisin maahan. Elämän kiertokulku tiivistettynä.

Mutta jos tätä lukee joku helsinkiläinen, niin parempi mennä itse kokemaan, kun tällainen mahdollisuus on järjestetty. Homma jatkuu 3.4. asti, minkä jälkeen yleisö pääsee katsomaan töitä.

JUO VETTÄ TYHJÄÄN VATSAAN

Viikon verran sitten alkoi vatsaa vääntää aina syönnin jälkeen, etenkin aamuisin. Kipu on voimistunut päivä päivältä. Harkitsin jo melkein lääkäriin menoa, vaikka vieroksunkin heitä kovasti.
Muovailemisaamuna heräsin viideltä ja olin huolestunut siitä, miten selviäisin päivästä vatsani kanssa. Koska olin liian aikaista mennä suihkuun tai syödä,  avasin koneen. Yön aikana oli tullut viesti, jonka versaaliotsikko hätkähdytti minut: DRINK WATER ON EMPTY STOMACH. Viesti oli toiselta puolelta maailmaa asuvalta ystävältä, jonka kanssa en ollut puhunut mitään vatsasta tai ylipäätään terveydestä. Hän oli vain juuri silloin  päättänyt lähettää minulle jutun japanilaisesta menetelmästä, joka on nyt muotia maailmalla.
Sen mukaan aamuisin heti herätessä, jo ennen hampaiden pesua, juodaan neljä lasia vettä, minkä jälkeen  huuhdotaan suu, odotetaan 45 minuuttia ennen kuin syödään mitään. Sen jälkeen syödään normaalisti. Sen ja kaikkien muiden päivän ruokailuiden jälkeen jätetään aina kahden tunnin ruuaton jakso.  Auttaa kuulemma monelaiseen vaivaan, mm. vatsavaivoihin...
Tein niin, eikä vatsa muistutellut itsestään.

Suositellaan, terveellistä päivää!