Aikaisemminkin olen hehkuttanut Heikki Marilan töiden väkevyyttä. Nyt niitten parissa voi oikein mässäillä Helsingissä Kukkia ja perkeleitä-näyttelyissä.

Taidehallissa on retrospektiivinen näyttely, johon oli koottu hehkuttamiani muotokuvia ja kukkia, mutta myös uusia töitä kuten Luther-muotokuvia ja vanhempia, edellisen vuosituhannen puoleltakin. Väkeviä värejä, jykeviä aiheita, kuten otsikoin. Haastatteluissa Marila puhui myös töittensä ironiasta. Tuossa vanhassa postauksessa olin ollut näkevinäni itseironiaa muotokuvissa, mutta nyt muitakin töitä katseli tuon tiedon valossa ja näki ironiaa oikeastaan kaikissa sarjoissa, Luthereissa, 29 yliopistokuvassa, kunniamerkeissä – ja kukissakin.

Korjaamossa on esillä uudempia töitä. Gallerialla on hienot sivut, joilla voi nähdä kaikki työt. Ja asiastaan innostunut galleristi, joka kertoi töistä. Kun kysyin grafiikkasarjan ”nach Dürer” inspiraation konkreettisuudesta - hän kertoi, että taustalla oli tosiaan Dürerin töitä abstrahoituina. Marila on ammentanut ennenkin inspiraatiotaan taidehistoriasta, nyt hän on tutkinut kirkkotaidetta ja erityisesti luterilaista maailmaa ”myös suomalaisen ihmisen käyttöjärjestelmänä” kuten hän on asian ilmaissut.

Sekä aiheitten puolesta että muutenkin mieleen tulivat Henry Wuorila-Stenbergin viime vuosien kuvamaailmat . Kuten vaikka tästä Schmerzensmann-maalauksesta - mutta siinäkin on näkevinään ironiaa.

tuskienmies-normal.jpg

Uudet työt saivat etsimään Marilan sivut ja nepä vasta hienot ovat!

Molemmat näyttelyt ovat auki elokuun 3. päivään asti.

Vastalauseeni epäoikeutettuja syksyn hävitystä koskevia valituksia vastaan

Perinteisellä sunnuntaikierroksellamme pitäydyimme näyttelykaverini kanssa vain näihin kahteen näyttelyyn, niissä oli sulattelemista. Akatemian kevätnäyttelykin olisi ollut. Hesari kertoi laajemmin muutamasta siinä esittäytyneestä taiteilijasta töineen, mm. Kasperi Mäki-Reinikan & kollektiivin aivorunogeneraattorista. Siihen tutustuimme keväämmällä Jätkäsaaren Huuto-galleriassa. Minun aivoistani generaattori kaivoi tällaisen runon, jonka ilman muuta allekirjoitan:

Minä vain panen vastalauseeni kaikkia epäoikeutettuja syksyn hävitystä koskevia valituksia vastaan/Minä olin sokea ja tahdoton/Minä uskallan/Minä loittonin hänen luotaan/Minä olin kuuden vanha tyttö/Minä en ole koskaan tahtonut olla jörömäinen.