Pressiklubissa vieraita kehotettiin evästämään Hesarin uutta päätoimittajaa.  Markku Kuisma, Hgin yliopiston Suomen ja Pohjoismaisen historian professori, oli sitä mieltä, että kannattaisi tehdä lehteä lukijakunnalle ja muistutti, että lehteä lukevat pääasiassa hieman varttuneemmat ihmiset. Se nauratti minua ja varmaan muitakin varttuneempia kuulijoita. (Kun yritin tarkistaa Kuisman tarkkaa ilmausta, en saa Areenan kuvakkeita niin isoiksi, että pystyisin valitsemaan oikean ohjelman, pitäisi ilmeisesti nyt saada ohje joltakulta vähemmän varttuneelta.) Hesarista olen kyllä vielä löytänyt sopivaa luettavaa, vaikka kulttuuriosasto onkin laajentunut alueille, joiden kohdalla käännän sivua kyhmyisillä sormillani.

Mutta etenkin radio- ja tv-kanavilta on usein ns. haastavaa löytää kuunneltavaa ja katseltavaa. Useampi kanavahan on ilmoittanutkin, ettemme me varttuneemmat kuulu tavoiteltavaan kohderyhmään. Kun tänä aamuna laitoin Radio Puheen aamuneljän jälkeen auki, sieltä tuntui tulevan ihan sama Paavo Noposen selostus Műnchenin olympialaisista kuin viikko sitten samaan aikaan. (Syksyn harrastusten takia joudun suhailemaan mökin ja Helsingin väliä viikottain ja minua on syksyllä kohdannut sellainen onni, että koululaisvuoro pysähtyy lähes mökkiportillani, mutta se vaatii, että herään Helsingissä  klo 4 päästäkseni  Hämeenlinnassa klo 7.15 -bussiin.) Mietin, mikä mahtoi olla Puheen ohjelman kohderyhmä. Varttunut varmaankin. Hieman dementoitunut vanhaisäntä, jolle aamulypsylle herääminen on eläkkeelläkin jäänyt päälle? Mistä heräsi epäilys, että ehkä meille varttuneille onkin olemassa sekä radiossa ja tv:ssä omia ohjelmia, etsimme niitä vain vääristä ohjelma-ajoista. Minäkin ryhdyn yleensä tv:n ääreen sohvaperunaksi klo 20.30-uutisista enkä tahdo löytää ajankohtaisohjelmien lisäksi oikein mitään katsottavaa. Tosin kaikkina aikoina lähetettäviä ohjelmia näkisi/kuulisi netistä, jos esimerkiksi osaisi tehdä jotain YLE-Areenan nuppineulanpäänkokoisille kuvakkeille ja olemattoman pienelle tekstille.

Yksi mainos ilahdutti minua kovasti, ehkä vanhus ja media ei ole sittenkään ihan epätoivoinen yhdistelmä. Luin että on olemassa hipaisupuhelinhanskoja - vai olivatko ne kosketusnäyttökäsineitä! Onhan se koettu, ettei liian kuivilla/kosteilla sormilla pysty vastaamaan puhelimeen. Ehkä lisävarusteita on kehitteillä enemmänkin, kun nämä modernit laitteet eivät sinällään ole käyttökelpoisia. Esimerkiksi erikoislasit, joilla älypuhelimen ruudun pystyisi näkemään, jos aurinko paistaa. Näppäintensuojus, joka estää takataskua ottamasta kuvia itsestään tai poistamasta soittoääntä - sehän onkin jo keksitty ja ostettavissa valmistajan liikkeistä, ehkä muualtakin.  Mutta miten olisivat sellaiset ikänäkölasit, joilla löytäisi varttuneemmillekin kiinnostavia mediasisältöjä?